Liisa Ihmemaassa

Runoja, riimejä ja ilmiöitä.

Archive for the tag “wien”

Wien tammikuussa – täydellisen schnitselin metsästys

Matkustimme tammikuussa (6.-10.1.2010) Wieniin. Tässä talvisen kaupungin plussat ja miinutkset:

+ ei turistimassoja, ei tungosta
+ pikkupurtavaa saatavissa kaikkialla, jättimäiset hodarit
+ edullinen ja maukas viinitarjonta
+ toimiva julkinen liikenne

– kylmää ja märkää
– kaupat avoinna vain 10-19, ei sunnuntaiaukioloa
– monet nähtävyydet ja hotellit remontissa / ei pääsyä lumen aikaan
– ravintoloissa saa useimmiten tupakoida vapaasti

Itävaltaan meidät lennätti Austrian Airways, joskin muutaman tunnin myöhässä. Siirtyminen Wienin lentokentältä kaupunkiin käy helposti, sillä lentoasemalle kulkee bussien lisäksi juna. Itseasiassa kaksikin, sillä kiireisiä liikemiehiä ja höynäytettäviä turisteja varten on perustettu oma pikalinja, CAT, joka ajaa Wienin keskustaan 16 minuutissa (9€). Tavallinen S-Bahn paikallisjuna köröttää keskustaan 25 minuutissa (3,60€ + hintaan kuuluu myös vaihto-oikeus julkisessa liikenteessä). Niille, joille aika on rahaa, on siis mahdollisuus ostaa käytettäväkseen 9 minuuttia 5,40€ lisähintaan.

Hotellimme Das President (Wallgasse 23, Vienna 1060, Austria) piti olla juuri remontoitu neljän tähden hotelli, mutta ilmeisesti vain osa hotellihuoneista on ehditty uusia (tai kyseessä oli vain pintaremontti). Huoneemme oli kuitenkin erityisen siisti ja puhdas, mutta kalusteet vahvan retrohenkiset. Samaa vanhaa saksalaistyyliä edustivat myös vastaanottoaula ja hotellin ravintola. Ravintola oli ilmeisesti auki pelkästään aamiastarjoilun ajan ja vastaanottovirkailija tarjoili vain erikseen pyydettäessä juomia baaritiskin takaa.

Huoneessa oli minibaari, jota käytimme omien juomien säilytykseen. Paikallinen hyvä valkoviini, Grüner Veltliner, maksoi ruokakaupassa noin 1,49 – 2,49€ pullo.

Hotelli sijaitsi vastapäätä Raimund-teatteria, muutaman minuutin kävelymatkan päässä läntiseltä rautatieasemalta (Westbahnhof: metrot U3, U6) ja Wienin suurimmasta ostoskadusta Mariahilfer Straßesta. Ostimme ensimmäiseksi päiväksi julkiseen liikenteeseen 24 tunnin lipun (5,70€), jota käytimme metroon ja raitiovaunuihin. Loppureissun matkustimme Vienna Cardilla (72 h / 18,50€), jolla sai alennusta lähes kaikkien museoiden pääsymaksuista.

Museot ja nähtävyydet

Mistä on Wienin luonnontieteellinen museo (Naturhistorisches Museum Wien, Burgring 7, Vienna-Cardilla 8€) tehty? Kivistä, mineraalista, täytetyistä linnuista ja kulahtaneista eläimistä. Niistä on Wienin luonnontieteellinen museo tehty. Museon kellarissa oli pieni akvaario-osasto, jossa oli kalojen lisäksi sammakoita, käärmeitä ja matelijoita. Suurin osa museosta oli varattu erikokoisille, -näköisille ja -muotoisille kiville ja kokkareille. Kuulemma meteorikivikokoelma on erityisen arvostettu. Dinosauruksille oli oma osasto, mutta se ei Washingtonin ja Lontoon luonnontieteellisten museoiden jälkeen oikein jaksanut tehdä vaikutusta. Hienointa museossa oli itse rakennus. Myös jalokivet, kuten maailman suurin 117 kilon painoinen topaasi ja keisarinna Maria Theresian jalkokivikukkakimppu, jäivät mieleen. 25 000-vuotiaaseen Willendorfin Venukseen törmäsimme sattumalta. Ihan kiva paikka.

Wienin luonnontieteellisen museon sisäänkäyntiä vartioi ronsu

Wienin luonnontieteellisen museon sisäänkäyntiä vartioi norsu

Gyllendorfin neitsyt

25 000 vuotta vanha Willendorfin Venus

Tammikuiseen Wieniin sopiva vaatetus, hrrr!

Tammikuiseen Wieniin sopiva vaatetus, hrrr!

Wienin luonnontieteellisen museon rakennus on kaunis

Wienin luonnontieteellisen museon rakennus on kaunis

Schönbrunnin eläintarha (Tiergarten Schönbrunn, 13., Schönbrunn, Vienna-Cardilla 15€), trooppinen kasvihuone (Palmenhaus) ja aavikkotalo (Wüstenhaus) oli hieno kokonaisuus keisarillisen kesäpalatsin, Schönbrunnin linnan, laajalla piha-alueella. Epäilyistäni huolimatta maailman vanhin talvinen eläintarha osoittautui yhdeksi Wien parhaista nähtävyyksistä ja vierailuun kului useita tunteja. Suurin osa eläimistä viihtyi sisätiloissa, joten samalla sai itsekin lämmiteltyä. Näimme söpöt koalat, kuviouintia harrastavat pingviinit, nukkuvat pandat, pitkäkieliset kirahvit ja hiipivät tiikerit. Merileijona yritti karjumalla komentaa  hoitajaa tuomaan kalaa.

Koalan makeat päiväunet

Koalan makeat päiväunet

Ruoka-aika!

Ruoka-aika

Noooo! Bring back my bucket!

Noooo! Bring back my bucket!

I am SO cool. I rule this pool. Kiss my flippers.

I am SO cool. I rule this pool. Kiss my flippers.

Jääkarhuperhe päiväunilla

Jääkarhuperhe päiväunilla

Erityisiä kohokohtia oli muutama: jättiläiskilpikonnien ruokinta, mangustit kaivamassa toukkia ja kulku lepakkoluolan lävitse.  Jättiläiskilpikonnista pienin painoi hieman alle 90 kiloa, mutta vakuuttavin oli noin 230 kiloinen 2. maailmansodan veteraani, joka oli saanut kirjaimellisesti kilpeensä. Mangustien ja pikkuapinoiden aluetta siivottiin ja neljän mangustin ryhmä seurasi hoitajien puuhia varuillaan. Hoitaja heitti sahanpurun sekaan kulhollisen toukkia, joita mangustit taidokkaasti ryhtyivät etsimään. Sademetsätalon lämpötila oli +28 ja ilmassa lenteli trooppisia lintuja. Polku kulki sademetsän – ja lepakkoluolan – lävitse. Lepakot lentelivät pimeässä luolassa ja vaanivat luolan suulla sisään astuvia. Kokemus oli hieman pelottava – arvoin luolan suulla noin 5 minuuttia ennenkuin uskalsin astua sisään.

No pizza for these turtles!

No pizza for these turtles

Mangustien madonkorjuuaika

Mangustien madonkorjuuaika

Trooppisessa kasvihuoneessa oli vuodenaikaan nähden runsaasti kukkia, esimerkiksi kymmenittäin erivärisiä joulutähtiä. Pienemmässä aavikkotalossa oli lähinnä kaktuksia ja pikkulintuja.

Tammikuista kukkaloistoa

Tammikuista kukkaloistoa

Ananas in the making

Ananas in the making

Joulutähtiä kaikissa sateenkaaren väreissä

Joulutähtiä kaikissa sateenkaaren väreissä

Aarrekamari (Schatzkammer, 1., Hofburg, Vienna-Cardilla 11€) on osa Hofburgin linnaa aivan Wienin keskustassa. Aarrekamarissa on laaja valikoima Habsburgin hallitsijasuvun aarteita; kuten Itävällan keisarin kruunu, omena ja valtikka, useita hämmästyttävän tarkasti kirjailtuja viittoja sekä keisarinna Sissin koruja ja jalokiviä. Esillä on myös Graalin malja, joka Indiana Jones -elokuvasta poiketen ei ollutkaan pikari vaan pikemminkin laakea vati. Kierroksen hintaan sisältyi pieni nauhuri, joka sisälsi lyhyet tarinat museon päänähtävyyksistä. Kolmen euron lisähintaan olisi voinut vuokrata laitteen, joka sisälsi tiedot museon kaikista esineistä. Jälkeenpäin ajateltuna se olisi ollut järkevä sijoitus, sillä nyt monet esineet jäivät yksinomaan kauniiksi vanhoiksi tavaroiksi.

Kyllä tuon kelpaisi saunan jälkeen ylleen kietaista

Kyllä tuon kelpaisi saunan jälkeen ylleen kietaista

(Itä)vallan symbolit

(Itä)vallan symbolit

Kuninkaallisia unia

Kuninkaallisia unia

Graalin laakea malja

Graalin laakea malja

Kovin on painavan oloinen pipo

Kovin on painavan oloinen pipo

Akvaario (Haus des Meeres, 6., Fritz-Grünbaum-Platz 1, 12,50€) on korkea harmaa betoninen rakennus lähellä Mariahilfer Straßea. Ulkoisesti se ei juuri muistuta trooppista akvaariota, ja sisältäkin se on pienoinen pettymys. Ei sisäänpääsymaksun arvoinen kokemus. Näyttelyalueet ja akvaariot ovat pieniä eikä lajien joukossa juuri harvinaisuuksia näy. Muutama hauska idea akvaariossa kuitenkin on saatu toteutettua. Suuressa haialtaassa kalojen joukossa ui iso merikilpikonna; näitä ei ihan jokapaikassa näe. Trooppisella puolella apinat ja linnut saivat vapaasti mennä minne halusivat. Aulassa olevaan karppialtaaseen sai vapaasti työntää kätensä ja silitää kaloja (jotka eivät oikeastaan halunneet tulla kosketetuiksi). Ylimmän kerroksen näköalaterassi oli lumen takia suljettu.

Iso konna

Iso konna

Ahkera kuin muurahainen

Ahkera kuin muurahainen

Aikamoinen tirppa. Ja ihan vapaana.

Aikamoinen tirppa. Ja ihan vapaana.

Söpö apinaherra

Söpö apinaherra

Nemo ja sen kaveri

Nemo ja sen kaveri

Kidutusmuseo (Foltermuseum, 6., Fritz-Grünbaum-Platz 1, Vienna-Cardilla 4,50€) sijaitsee Haus des Meeresin vieressä maan alla. Museota ilmeisesti pidetään avoinna yhteistyössä Amnesty Internationalin kanssa, joten mukana oli hieman valistava sävy. Museo on pieni ja tunnelmaltaan vähän pelottava. Vahanuket on aseteltu kidutusvälineisiin ja nauhalta kuuluu kolinaa ja huutoja. Tiskiltä sai lainaan englanninkielisen vihkosen, jossa selitettiin jokaisen kidutusvälineen käyttötarkoitus ja -kohteet. Joitain välineitä oli käytetty pelkästään peloitteena. Ja varmasti ihan onnistuneesti.

Pyhän Tapanin tuomiokirkko (Stephansdom, Stephansplatz 3), on keskiajalla rakennettu goottilaistyylinen näyttävä katedraali, joka sijaitsee keskellä Wieniä. Stephansdom on ehkä Wienin tunnetuin nähtävyys, joten pakkohan siellä oli käydä. Kirkko kärsi pahoja vaurioita toisessa maailmansodassa ja sen suuri kello putosi alas tornista. Kello valettiin uudelleen ja kirkkorakennus kunnostettiin. Kunnostus oli nytkin käynnissä, sillä osa kirkosta oli peitetty kankaalla, jossa tosin oli kirkon kuva. 137 metriä korkeaan kellotorniin pääsi pienillä hissillä (4,50€) tutkimaan hienoa näköalaa yli Wienin.

Katedraalin katto

Stephansdomin katedraalin koristeellinen katto

Näkymät Stephansdomin kellotapulista

Näkymät Stephansdomin kellotapulista

Herkut ja purtavat

Wienissä ei tule nälkä. Miehen tiellä pitävät lukuisat Imbiss-paikat, joita on jokaisessa kulmassa tai vähintään kaikilla julkisen liikenteen pysäkeillä. Kebabia, pitsaa, nuudeleita, paistettuja perunoita, kastanjoita, sämpylöitä ja jättiläishodareita. Suosittelen erityisesti Schwedenplatzin jättihodareita. Sinappi on vahvaa ja sämpylä pienen patongin kokoinen. Kruunataan tukevalla bratwurstilla ja nälkä lähtee. Hinta paikasta riippuen 2,50 – 3,20€.

Wienissä wieniläisten tavoin. Eli on yksinkertaisesti pakko syödä Wienerschnitsel. Meidän matkamme aikana schnitseliä nautittiin kolmena päivänä. Ensimmäinen schnitsel keskustan turistiravintolassa oli ihan ok, mutta palvelu oli hidasta ja kokonaismielikuva ei ollut paras mahdollinen. Toinen schnitsel syötiin arkisemmassa sivukadun kuppilassa, samaan aikaan katsoimme mäkihyppyä. Ruoka oli hyvää ja annos suuri, mutta silti jotain jäi puuttumaan. Täydellistä schnitseliä ei ollut vielä löytynyt. Viimeisenä päivänä etsintä palkittiin, kun reilun tunnin harhailun jälkeen löysimme Wienin perinteikkäimmän schnitsel-ravintolan nimeltä Figlmüller. Paikka on kuuluisa schnitseleistä, jotka ovat lautasta suurempia. Lupaukset eivät olleet turhia, sillä leike todella oli hurjan kokoinen. Ohueksi nuijittu liha oli mureaa ja maukasta – suosittelen. Itse tilasin salaatin, jolla silläkin oli reilusti kokoa ja makua.

Figlmüllerin schnitsel

Figlmüllerin schnitsel

Sacher Eck’ssä nautittu aidolla reseptillä valmistettu sacherkakku ei vastannut suomalaista versiotaan, vaan oli odotettua vähemmän makea ja suklainen. Henkilökohtaisesti tuumasin, että se maistui enemmän ruisleivältä kuin suklaakakulta, mutta ehkä olin jo siinä vaiheessa saanut makuhermot pilaavan yliannostuksen schnitseliä.

Ruisleivän makuinen sacher-torttu

Ruisleivän makuinen sacher-torttu

Paluumatka Suomeen sujui rattoisasti ylibuukkauksen takia bisnesluokassa, ensimmäisellä rivillä. Avuliaat lentoemännät tarjoilivat lehtiä (seuraavan päivän päivämäärällä), ruokaa ja juomaa (oikeista astioista). Hyvä reissu.

Post Navigation

%d bloggaajaa tykkää tästä: