Liisa Ihmemaassa

Runoja, riimejä ja ilmiöitä.

Archive for the tag “v.a. koskenniemi”

Jää hyvästi ja näkemiin

»Jää hyvästi» me sanomme ja »näkemiin»
ja askelemme heistä erkanevat,
jotk’ ovat meille rakkaat, loittonevat
ja vievät ihmismeluun, hetken suhteisiin.

Mut kuinka kauas kulkenemme, kuitenkin
sen kalliin muiston aina säilytämme,
ett’ osa meitä, osa itseämme
on meitä vuottain maailmalla, jossakin.

»Jää hyvästi» ja »näkemiin» — niin sanoen
kuin hädässä me usein erkanemme:
voi joka hetki olla viimeisemme
ja joka jäähyväinen olla ikuinen!

-V.A. Koskenniemi (1918)

Yksin oot sinä ihminen

Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises – vierasta lämmititkin!

Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta,
huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkeihin kumppanin löydät, et toden riemuun ja tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.

Ystävän, armaan vain oma kaipaus sulle on luonut,
houreen, jok’ katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.

-V.A. Koskenniemi (1918)

Syli toisensa tapasi. -Eino Leino

Kun vielä lumisade muistuttaa sinua jostain
mitä et oikein muista, et uskalla kysyä,
niin jos minä sanoisin sen sinulle suoraan,
et ymmärrä
että rakastan sinua.
-Paavo Haavikko

minä rakastan sinua
niin kuin vierasta maata
kallioita ja siltaa
niin kuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti
maailmassa ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua
-Pentti Saarikoski

Niin kuin aalto uittaa aallon
yli valtameren,
niin selviydymme mekin
toinen toisiamme tukien.
-Risto Rasa

Minä laulan sun iltasi tähtihin
ja sun yöhösi kuutamoista,
minä laulan sun aamuhus, armahin,
kevätkiuruja, purppuroita.

Minä laulan sun kätees kukkasen,
kun silmäsi surusta kastuu,
teen ruusutarhaksi tienoon sen,
missä jalkasi pieni astuu.

Minä laulan loitolle maailman,
minä vien sinut kotihis uuteen:
minä laulan sun sielusi valkean
yli aikojen ikuisuuteen.
-V. A. Koskenniemi

Post Navigation

%d bloggaajaa tykkää tästä: