Liisa Ihmemaassa

Runoja, riimejä ja ilmiöitä.

Archive for the tag “rakkaus”

Lapseni, minun omani

Lapseni, minun omani,
pieni sykintä sydämeni alla.
Voi kuinka sinua pelkäsin
ja kuitenkin paljon rakastin,
olit minussa kaikkialla.

Voiko onnea olla suurempaa
kuin seurata pientä elämää
tuon hennon sydämen sykintää,
lasta kohdussani kasvavaa
tämän elämän antia hyvää.

Sinä pieni elämän tarkoitus,
elo kauttasi valkeni mulle.
Olet suuri vastuu ja rikkaus
kuin keväisen päivän kimallus,
siitä kiitos rakastetulle.

Sinut kasvattaa minä haluan
hyväks’ aidoksi ihmiseksi
ja syvällä sielussa tajuan
tulit elooni rikkaudeksi, –
Kiitos elämä lahjastasi.

-Mirjam Kakkonen

Kaikki on jo sanottu

Kaikki on jo sanottu, kirjoitettu:
minä vain sanon sen sinulle, sinulle
vielä kerran

-Pertti Nieminen

I folkviseton

Kärleken kommer och kärleken går,
ingen kan tyda dess lagar.
Men dej vill jag följa i vinter och vår
och alla min levnads dagar.
Mitt hjärta är ditt,
ditt hjärta är mitt
och aldrig jag lämnar det åter.
Min lycka är din,
din lycka är min
och gråten är min när du gråter.

Kärleken är så förunderligt stark,
kuvas av intet i världen.
Rosor slår ut ur den hårdaste mark
som sol över mörka gärden.
Mitt hjärta är ditt,
ditt hjärta är mitt
och aldrig jag lämnar det åter.
Min lycka är din,
din lycka är min
och gråten är min när du gråter.

***

Mitt hjärta, sa jag, var ditt.
Ditt hjärta, sa du, var mitt.
Och vackert du tyckte det lät
att gråten var min när du grät.

Så bytte vi ord och rim.
Klokt gifte du dej till slut.
Och jag har procent av Stim
och lever precis som förut.

***

Si, världen är förklarad – i vetenskapens ljus
fördunstar all vår oro och smärta.
Nu är det inte långt emellan människornas hus,
men långt emellan hjärta och hjärta.

-Nils Ferlin

Missään maailmassa

Missään maailmassa
ei meillä ole paikkaa
rakastaa

ei päivissä
ei unissa
ei auringossa
ei kuutamossa

ei edes tähdissä

kuitenkin koko maailma
vain siksi on olemassa
että saatoimme
löytää toisemme

-Maria Ahlstedt

Rakastan sinua

En rakasta sinua kuin ruusuja tai topaaseja
tai kuten punaisina hehkuvia neilikoita

Rakastan sinua kuten tiettyjä tummia asioita rakastetaan
salassa, varjojen ja sielun välimaastossa

Rakastan sinua tietämättä miten
tai miksi tai mistä lähtien

Rakastan sinua suoraviivaisesti
ilman monimutkaisuutta tai ylpeyttä

Rakastan sinua näin, koska en tiedä muuta tapaa,
kuin tämä
missä ei ole sinua tai minua

niin lähellä, että kätesi rinnallani
on minun käteni

niin lähellä, että kun suljen silmäni
sinä nukahdat

-Pablo Neruda

Tahdon

Tahdon nukkua vierelläsi,
tuntea kätesi ympärilläni,
kuulla hengityksesi,
tietää että olet siinä.
Tahdon herätä kuiskaukseesi,
havahtua kosketukseesi,
luottaa siihen, että pysyt.
Tahdon sovittaa askeleeni
sinun askeliisi,
kulkea yhtä matkaa
poikki pahojen päivien,
halki hyvien hetkien
jäämättä jälkeen,
juoksematta edelle.
Tahdon olla siinä
ulottuvillasi,
otettavissa omaksi.

-Sinikka Svärd

Rannalla

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa
tulisit juuri nyt –

-Saima Harmaja (17.3.1930)

Olet olemassa

Olet olemassa, rakas ihminen.
Elämä on kaunis, kun tiedän sen.
Ei tärkeintä se, mitä sanot, teet,
vaan mitä olet, hymy, kyyneleet.
Olet olemassa, sitä tarvitsen
kuin lintu ilmaa, maata kukkanen.

-Mirjami Lähteenkorva

Syli toisensa tapasi. -Eino Leino

Kun vielä lumisade muistuttaa sinua jostain
mitä et oikein muista, et uskalla kysyä,
niin jos minä sanoisin sen sinulle suoraan,
et ymmärrä
että rakastan sinua.
-Paavo Haavikko

minä rakastan sinua
niin kuin vierasta maata
kallioita ja siltaa
niin kuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti
maailmassa ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua
-Pentti Saarikoski

Niin kuin aalto uittaa aallon
yli valtameren,
niin selviydymme mekin
toinen toisiamme tukien.
-Risto Rasa

Minä laulan sun iltasi tähtihin
ja sun yöhösi kuutamoista,
minä laulan sun aamuhus, armahin,
kevätkiuruja, purppuroita.

Minä laulan sun kätees kukkasen,
kun silmäsi surusta kastuu,
teen ruusutarhaksi tienoon sen,
missä jalkasi pieni astuu.

Minä laulan loitolle maailman,
minä vien sinut kotihis uuteen:
minä laulan sun sielusi valkean
yli aikojen ikuisuuteen.
-V. A. Koskenniemi

Post Navigation

%d bloggaajaa tykkää tästä: