Liisa Ihmemaassa

Runoja, riimejä ja ilmiöitä.

Archive for the tag “elina karjalainen”

Iloista joulua!

Uppo-Nallen jouluruno

Kuusen alla on kummaa puhinaa,
karvaisen kuonon jouluista tuhinaa,
heilahtaa kuusen katveessa tassu,
kurahtaa vihreän varjossa massu,
joulukarhu on asialla
oksien peitossa kuusen alla.

Karhulla mielessään jouluiset ilot,
purkki ja lahjat ja omenakilot.
Siksipä heilahtaa karvainen tassu,
siksipä kurisee massu,
että on tarpeen hetkinen vartoa,
odottaa, paastota, punoa vartoa.

Jälkeen koulun on odotus joulun
kaikkein kauneinta maailmassa.

Karhun mielessä joulu väikkyy
kynttilän valo silmissä läikkyy
mieli on auvoinen, mieli on avoin
viettääkseen joulua jouluisin tavoin.

-Elina Karjalainen

Sytytän sinulle kynttilän, keskelle hämäryyttä,
sytytän kynttilän loistamaan iloa, ystävyyttä.

Sytytän sinulle kynttilän, näetkö viestini hennon?
Kuuletko lauluni saapuvan siivillä tähdenlennon?

-Anna-Mari Kaskinen

Mökit nukkuu lumiset,
nukkuu hankitanteret,
tuikkii taivaan tähtivyö –
pyhä nyt on jouluyö.

-Eino Leino

Tänään on se oikea aika
muurahaisen lentää kuuhun.
Ja tehdä siellä sellainen taika,
että namusia sataa suuhun.

Anni tanni talleroinen
punaposki palleroinen.
Oven avasi
oven sulki
pihanurmen poikki kulki
alas kellariin.
Anni tanni talleroinen
punaposki palleroinen
haki sieltä voita
maitoa perunoita
pieniin kipposiin.

Liisa nukkui, näki unta
yöllä satoi paljon lunta.
Kinos kasvoi, kasvoi pilviin asti
Liisa juoksi nopeasti.
Palloin pyörein, pehmein, suurin
rakensi hän lumimuurin.
Liisa heräs unestaan
muisti lumilinnojaan.
Juoksi ulos nopeasti
lunta oli polviin asti.

Uppo-Nallen runoja

Ihmiset tahtovat kaikenlaista
Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa
Elämä on kuitenkin yhtä ja samaa.
Ei iloon tarvitse tavaraa hankkia,
siihen ei tarvita edes pankkia.

Oikea ja vasen tassu
Uppo-Nallen naama oli mietinnästä soikea:
miksi on toinen tassu vasen ja toinen taas on oikea?
Sitten se ratkaisun keksi ja tuli iloiseksi.
Epäilystä asiasta eipä enää kellään:
oikealla tassulla tervehditään,
mutta vasemmalla hyvästellään.

Tuoksun taika
Tuoksussa tässä on outoa taikaa.
Miten voi tuoksua yhtä aikaa:
hunajalta,
apilalta,
rakkauden räiskeeltä,
suukkosien mäiskeeltä,
talvelta ja kesältä,
pikkulinnun pesältä.

Koulutiellä
Koulutietä kulkiessas,
nalle, aina muista,
ettei kadun jäätiköllä takatassut luista,
ettei kynä putoa
ja ettei kirja puutu,
ettei kiltti opettaja
syyttä suotta suutu.

Hiekkakakkuja tee minä en,
katselen kakkuja inhoten.
Tarvitsen, tahdon ystävän
silloin, tämän tiedäthän:
Kakkuset joutuvat kaatumaan,
kallistumaan ja maatumaan.
Ystävän kanssa me kirmataan
ylitse kallion, hiekkamaan.
Silloin kaikki on hyvin.
Silloin onni on syvin.

Jos suru saa aikaan kyyneleitä,
ei sade kyynelhelmiä peitä,
mutta sade osaa lohduttaa,
se on pehmeää,
se on rauhaisaa.

Laulavan lintukoiran laulunjollotus, kun etsittiin nuotiopuita
Minut luoksesi johda nyt, kalikka,
ja sinäkin pikkuinen palikka!
Joudu vikkelään, risu, ala tulla!
Teille asiaa on mulla.
Nyt päällenne en lirauta,
en pisuani pirauta;
te pääsette tosityöhön:
tuomaan valkeutta yöhön.

Uppo-Nallen merimieslaulu, joka kertoo merisairaudesta
Ankkurit ylös, ohoi ja hoi!
Merellä moni huonosti voi –
mutta minäpä partaan äärelle hyökkään,
kumarrun syvään ja aalloille yökkään.
Keinosta tästä on mainio tulos:
hetkessä tauti on minusta ulos.

-Elina Karjalainen

Post Navigation

%d bloggers like this: