Liisa Ihmemaassa

Runoja, riimejä ja ilmiöitä.

Riimit

Anni tanni talleroinen
punaposki palleroinen.
Oven avasi
oven sulki
pihanurmen poikki kulki
alas kellariin.
Anni tanni talleroinen
punaposki palleroinen
haki sieltä voita
maitoa perunoita
pieniin kipposiin.

Liisa nukkui, näki unta
yöllä satoi paljon lunta.
Kinos kasvoi, kasvoi pilviin asti
Liisa juoksi nopeasti.
Palloin pyörein, pehmein, suurin
rakensi hän lumimuurin.
Liisa heräs unestaan
muisti lumilinnojaan.
Juoksi ulos nopeasti
lunta oli polviin asti.
 

On niitä jotka jäävät
ja toisia jotka lähtevät,
niin on ollut aina.
Kukin saa valita itse,
mutta on valittava ajoissa,
eikä koskaan saa antaa periksi.

-Vilijonkka

Ihmiset tahtovat kaikenlaista
Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa
Elämä on kuitenkin yhtä ja samaa.
Ei iloon tarvitse tavaraa hankkia,
siihen ei tarvita edes pankkia.

Oikea ja vasen tassu
Uppo-Nallen naama oli mietinnästä soikea:
miksi on toinen tassu vasen ja toinen taas on oikea?
Sitten se ratkaisun keksi ja tuli iloiseksi.
Epäilystä asiasta eipä enää kellään:
oikealla tassulla tervehditään,
mutta vasemmalla hyvästellään.

Tuoksun taika
Tuoksussa tässä on outoa taikaa.
Miten voi tuoksua yhtä aikaa:
hunajalta,
apilalta,
rakkauden räiskeeltä,
suukkosien mäiskeeltä,
talvelta ja kesältä,
pikkulinnun pesältä.

Koulutiellä
Koulutietä kulkiessas,
nalle, aina muista,
ettei kadun jäätiköllä takatassut luista,
ettei kynä putoa
ja ettei kirja puutu,
ettei kiltti opettaja
syyttä suotta suutu.

Hiekkakakkuja tee minä en,
katselen kakkuja inhoten.
Tarvitsen, tahdon ystävän
silloin, tämän tiedäthän:
Kakkuset joutuvat kaatumaan,
kallistumaan ja maatumaan.
Ystävän kanssa me kirmataan
ylitse kallion, hiekkamaan.
Silloin kaikki on hyvin.
Silloin onni on syvin.

Jos suru saa aikaan kyyneleitä,
ei sade kyynelhelmiä peitä,
mutta sade osaa lohduttaa,
se on pehmeää,
se on rauhaisaa.

Laulavan lintukoiran laulunjollotus, kun etsittiin nuotiopuita
Minut luoksesi johda nyt, kalikka,
ja sinäkin pikkuinen palikka!
Joudu vikkelään, risu, ala tulla!
Teille asiaa on mulla.
Nyt päällenne en lirauta,
en pisuani pirauta;
te pääsette tosityöhön:
tuomaan valkeutta yöhön.

Uppo-Nallen merimieslaulu, joka kertoo merisairaudesta
Ankkurit ylös, ohoi ja hoi!
Merellä moni huonosti voi –
mutta minäpä partaan äärelle hyökkään,
kumarrun syvään ja aalloille yökkään.
Keinosta tästä on mainio tulos:
hetkessä tauti on minusta ulos.

-Elina Karjalainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: