Liisa Ihmemaassa

Runoja, riimejä ja ilmiöitä.

Archive for the category “matka”

Krakovan kauhutarinat

FreeWalkingTours.com järjestää Krakovassa useita erilaisia kiertokävelyjä, joista yksi on nimeltään Macaber Krakow. Ihan selvää, että tuolle kierrokselle oli päästävä.

Kierros alkoi kello 19 Mariankirkon edestä, jossa oppaamme Jack pohjusti kierrosta kertomalla ihmisen ikiaikaisesta kiinnostuksesta kuolemaan ja useista taideteoksista, joissa kuvataan tanssia Kuoleman kanssa.

Sunnuntairangaistus

Mariankirkon sisäänkäynnin molemmin puolin on kettingillä kiviseinässä kiinni rautaiset kaularaudat, joihin keskiaikaiset syntiset kytkettiin joko yhdeksi tai useaksi sunnuntaiksi – riippuen rikoksen vakavuudesta. Yleisin syy sunnuntairangaistukseen oli haureus, sillä intiimi läheisyys kuului ainoastaan avioliittoon, ainakin virallisesti. Rangaistukset pantiin täytäntöön sunnuntaisin, jolloin koko kaupunki tuli kirkkoon jumalanpalvelukseen. Kaularaudassa oli varmasti erittäin epämukavaa, mutta pahemmaksi rangaistuksen teki julkinen nöyryytys. Väkijoukon heittämät tomaatit tai kivet eivät varmasti myöskään tehneet oloa mukavammaksi.

Kahleet Mariankirkon ovenpielessä

Kahleet Mariankirkon ovenpielessä

Noituus

Krakovassa, kuten muuallakin Euroopassa, pelättiin keskiajalla noitia. Oli yleisessä tiedossa, että punatukkaiset naiset olivat suurella todennäköisyydellä noitia. Mikäli naisella oli myös vihreät silmät ja sattumalta vielä musta kissa, niin asia oli varma. Noituudesta syytetyille naisille tehtiin ns. noitatesti, eli syytetty sidottiin käsistä ja heitettiin Krakovan läpi virtaavaan Vistula-jokeen. Mikäli sidottu nainen upposi ja hukkui, niin hän oli syytön. Joskus syytön saatettiin vetää rantaan ja elvyttää, mutta usein pelastustoimiin ryhdyttiin liian myöhään, sillä haluttiin olla varmoja, ettei kyse ole paholaisen juonesta. Mikäli nainen onnistui pysyttelemään pinnalla, johtui se yksinkertaisesti siitä, että naisen kumppani, paholainen, yrittää pitää tätä hengissä. Nainen tuomittiin noidaksi ja useimmissa tapauksissa poltettiin roviolla. Joissain tapauksissa noituudesta tuomitut joutuivat vankilaan.

Vampyyrit

Krakovan keskusaukion rakennustöissä on löytynyt vanhoja hautoja, joista viiden epäillään olleen vampyyrien viimeisiä lepopaikkoja. Vampyyrit tunnistettiin siitä, että ruumiiden kädet ja polvet oli sidottu ja kaulat katkaistu. Päät oli asetettu arkun päälle tai kauan ruumiista. Näin oli varmistettu, että herätessään vampyyri ei ylety sidotuilla käsillään päähänsä, eikä näin pääse nousemaan arkustaan ja puremaan ketään. Kun haudat löytyivät keskiajalla, niin ruumiiden leukojen väliin laitettin vielä varmistukseksi tiiliskivet. Tällä varmistettiin se, että kun vampyyri herää ja vaistomaisesti puree hampaansa yhteen, niin tämän hampaat katkeavat osuessaan tiiliskiveen. Näiden turvatoimien jälkeen Krakovassa ei ole vampyyreitä näkynyt.

Nymfomaaninunna

Krakovan ulkopuolella on nunnaluostari, joka on täysin eristettynä muusta maailmasta. Kun sinne kerran menee, niin sinne myöskin jää. Nunnat eivät poistu luostarin alueelta missään tapaujsessa, kuoltuaankin heidät haudataan luostarin maille.

Entisaikaan poliisilla tai viranomaisilla ei ollut minkäänlaista valtaa luostareihin, eikä luostarin alueelle päästetty ulkopuolisia. Vuosien mittaan luostarista kuului kuitenkin usein valitusta ja huutoja, minkä takia ihmiset alkoivat epäilemään, että luostarissa pidetään jotakuta vankina. Huhut olivat niin voimakkaita, että lopulta kirkon vallanpitäjät järjestivät luostariin etsinnän, jonka tarkoituksena oli osoittaa huhut perättömiksi. Etsintäpartio tutki koko luostarin ja asuinhuoneiden kohdalla he löysivät käytävän perältä seinän siitä, missä olisi pitänyt olla ovi. Etsijät tutkivat seinää ja yksi tiili antoi myöten ja putosi lattialle. Syntyneestä aukosta nousi kuvottova haju ja takaa paljastui huone, jonka lattialla kyyhötti ihmistä muistuttava hahmo. Hahmo osoittautui nunnaksi, joka oli ollut lukittuna huoneeseensa kahdenkymmenen vuoden ajan. Nunnalla oli ollut haureita taipumuksia ja estääkseen tätä hiippailemasta tapaamaan miehiä, olivat kanssasisaret muuranneet nunnan huoneeseensa.

Nunna toimitettiin mielisairaalaan hoitoon ja tämän jälkeen huhut luostarista lakkasivat.

Suljettu portti

Suljettu portti

Verkahallin veitsi

Verkahallin sisäänkäynnin yläpuolella roikkuu suuri veitsi, joka entisaikoina toimi pelotteena mahdollisille varkaille. Jos varas jäi kiinni, niin häneltä leikattiin rangaistukseksi joko korva tai käsi. Jos varas jäi toistamiseen kiinni, niin rangaistuksena saattoi olla hirsipuu tai joskus jopa mestaus, mikäli ryöstön kohde oli ollut erityisen arvokas (yli 3 slotia – nykyrahassa noin 0,75€).

Nykyaikana suosituin varkauden kohde on ollyt kyseinen veitsi, joka on ryöstetty jo 37 kertaa.

Verkahallin veitsi

Verkahallin veitsi

Nainen mustissa

Krakovan vanhassa kaupungissa on palatsi, jossa on raportoitu useita selittämättömiä tapahtumia – lukitut ikkunat ja ovet avautuvat, tavarat vaihtavat paikkaa ja ovatpa jotkut jopa nähneet vieraan hahmon liikkuvan palatsin käytävillä. Kyseessä on nuori nainen, joka on pukeutunut mustaan pitsiin. Myös hänen päänsä on verhottu mustalla pitsihunnulla. Tapahtumat saivat alkunsa seuraavasta tapahtumasta:

Oli myöhäinen syysilta ja kaupungin pappi oli vetäynyt kotiinsa yöpuulle pitkän päivän jälkeen. Pappi oli jo yöpaidassa, kun hänen oveensa kolkutettiin ja hätääntynyt mies pyysi pappia tulemaan kuolevan luo antamaan viimeisen voitelun. Pappi pukeutui kiireesti ja seurasi miestä pihalla odottaviin vaunuihin. Pappi kiipesi vaunuihin ja yllättyi melkoisesti, kun vaunuissa olikin jo matkustaja, kaupungin teloittaja. Vaunun ikkunat oli peitetty raskain verhoin, joten pappi ei nähnyt minne häntä oltiin viemässä. Elettyään koko elämänsä kaupungissa, hän kuitenkin tunnisti reitin ja tiesi mihin taloon hänet ja teloittaja ohjattiin.

Miehet vietiin talon kellariin, jossa pienessä huoneessa oli kaksi ihmistä. Toinen oli nuori, noin 16-vuotias tyttö, jonka silmät olivat itkusta punaiset ja turvonneet. Tytön lisäksi huoneessa oli pitkä ja hoikka valkotukkainen ja -partainen mies, noin 60-70 -vuotias. Vanha mies pyysi pappia antamaan tytölle viimeisen voitelun, sillä tämä oli kuolemassa. Pappi teki säikähtäneenä työtä käskettyä ja kun hän oli valmis, niin vanha mies käski teloittajan katkaisemaan tytön kaulan. Ja niin teloittaja teki. Tämän jälkeen molemmat vieraat ohjattiin yläkertaan, jossa vanha valkotukkainen mies tarjosi heille viiniä. Pappi oli hyvin hermostunut ja läikytti suurimman osan viinistä lattialle. Tämä koitui papin pelastukseksi, sillä vaunuihin päästyään teloittaja alkoi korista ja kuoli suu vaahdossa viinissä olleesta myrkystä. Pappi hyppäsi ulos vaunuista ja juoksi pakoon niin nopeasti kuin taisi.

Pappi ei puhunut tuon syysillan tapahtumista kenellekään, ennenkuin kertoi kaiken kuolinvuoteellaan. Pappi ei tiennyt mitä tyttö oli tehnyt perheelleen, mikä olisi saanut perheen patriarkan määräämään tytön kuolemaan. Ehkä tyttö oli uhmannut perhettään rakastumalla alhaiseen poikaan, mutta sitä emme saa koskaan tietää.

Talon kunnostustöiden yhteydessä kellarista löytyi nuoren naisen ruumis. Tämän jälkeen ei ole ollut epäilystäkään siitä, kuka talon käytävillä kulkee.

Palatsi, jossa nainen mustissa kummittelee

Palatsi, jossa nainen mustissa kummittelee

Näiden tarinoiden lisäksi opas kertoi krakovalaisista sarjamurhaajista, keskiaikaisista hirttäjäisistä ja muista julkisista teloituksista, teloittajan työstä, munkeista ja bordellista, naisesta harmaissa sekä elävältä hautaamisesta. Kierros sopi täydellisesti loppukesän pimenevään iltaan ja vanhan kaupungin muurien sisään.

Wieliczkan suolakaivos

Auschwitz-käynnin jälkeen oli oikeastaan helpottavaa tutustua toisenlaiseen nähtävyyteen – UNESCO:n maailmaperintökohde Wieliczkan suolakaivokseen.

Pääsylippu Wieliczkan suolakaivoksiin

Pääsylippu Wieliczkan suolakaivoksiin

"Kukkakaalisuolaa" kaivoksen seinillä

”Kukkakaalisuolaa” kaivoksen seinillä

Kaivokseen laskeuduttiin pienissä ryhmissä oppaan johdolla. Vierailijoita käy päivässä tuhansia, joten oppaamme piti kiirettä ja suorastaan kiisimme alas kapeita puisia portaita. Laskeuduimme 135 metrin syvyyteen ja kiersimme kaivoksen käytäviä noin 2,5 kilometriä. Kaivoksessa oli viileää, mutta sukkahousut ja huppari riitti lämmittämään.

Kuljimme kapeita ja matalia käytäviä pieniin huoneisiin ja suuriin holveihin. Vierailimme kahdessa maanalaisessa kappelissa, ”ostoskeskuksessa” ja kahvilassa. Näimme maanalaisia järviä, joista yhteen heitin kolikon. Aiemmin kaivoksessa turistikierrokseen kuului myös maanalainen venematka, mutta siitä luovuttiin kun joukko saksalaisia sotilaita hukkui veneen kaaduttua. Miehet olivat humalassa ja heitä oli veneessä liikaa.

Suolakaiverrus maanalaisen seurakuntasalin seinässä

Suolakaiverrus maanalaisen seurakuntasalin seinässä

Korkeita hoveja ja kapeita käytäviä

Korkeita hoveja ja kapeita käytäviä

Kattokruunu

Kattokruunu

Kattokruunu ja suolakristallit

Kattokruunu ja suolakristallit

Suolapatsas

Suolapatsas

Takaisin maanpinnalle pääsimme nopealla mutta erittäin pienellä ja pimeällä hissillä, jolla matkustaminen oli hyvinkin mielenkiintoinen kokemus. Retken parasta antia oli paikallinen opas, jonka kuiva huumori kruunasi käynnin. Suolakaivos oli ehdottomasti käynnin arvoinen, mutta ei sovellu henkilöille, joita ahdistaa pienissä tiloissa. Joskin samalla on pakko todeta, että ainakaan se osa kaivoksesta, jossa turisteja kierrätetään, ei vastannut käsitystäni ahtaasta ja likaisesta luolasta, jossa miehet möyrivät hakkujen ja kypärien kanssa, vaan näimme upeita näytteitä kaivosmiesten käsityötaidoista.

Kaivos oli hyvin ilmastoitu ja täynnä yllätyksiä. Matkamuistoksi ostin – yllätysyllätys – suolaa.

Auschwitz-Birkenau

En ollut ollenkaan varma, että halusinko oikeasti käydä keskitysleirillä, mutta kun kerran olin Krakovassa, niin retki melkeinpä varasi itse itsensä. Tai no, oikeasti varasin retken netistä päivää ennen lähtöä säästääkseni itseäni stressiltä paikanpäällä. Minulla on kun paha tapa stressata tekemättömistä suunnitelmista. Noh, katselin mahdollisia retkikohteita netistä ennen lähtöä ja monessa paikassa suositeltiin Auschwitzin lisäksi käyntiä paikallisessa suolakaivoksessa. Siis missä? Miksi? Kuin sopuli konsanaan päätin, että jos muutkin niin kyllä minäkin ja varasin päiväretken, jossa käydään sekä Auschwitzissä, Birkenaussa että Wieliczkan suolakaivoksessa. Tiesin, että kaikkiin paikkoihin on mahdollista mennä myös ominpäin käyttäen julkista liikennettä, mutta valitsin helpon sopulitavan, joka kyllä vastasi odotuksiani.

KrakowShuttle.comin retki maksoi 249zl (56€) sisältäen kuljetukset, sisäänpääsymaksut, opastetut kierrokset ja lounaan. Lähtö hotellilta oli klo 8.50 ja takaisin minut tuotiin klo 19.30. Pitkä päivä siis, mutta kokemisen arvoinen. Ehdottomasti. (Paikanpäällä Krakovassa retket olisi saanut edullisemmin, noin 200 zl.)

Arbeit Macht Frei – Auschwitz I

Aurinko paistaa ja kevyt tuulenvire viilentää ihoa. Parkkipaikka on täynnä busseja ja kaikkialla on turisteja, yksin tai ryhmissä. Tunnelma on ystävällinen, hermostunut, jopa hieman hilpeä. ”Käykää ensin vessassa”, ohjeistaa opas. Yksi sloti, ole hyvä. Pienessä vessakopissa en voi olla miettimättä, että entä jos ovi ei enää avaudukaan. Mutta avautuu se ja kiipeän kellarista takaisin aurinkoon.

Opastettu kierros on alkamassa. Saamme kuulokkeet, jotta oppaan puhe kuuluu tasaisesti kaikille. Kierros Auschwitzissä alkaa kulkemalla pahamaineisen ’Arbeit Macht Frei’ -portin läpi. Alue on aidattu kaksinkertaisella piikkilanka-aidalla, jossa vuosina 1940-45 kulki korkeajännite. Kuolemanvaara, julistaa varoituskyltti.

Arbeit Macht Frei - Auschwitzin portilla

Arbeit Macht Frei – Ausschwitzen portilla

Halt!

Halt!

Punaiset tiilitalot ovat ulkoapäin kauniita, niitä ei alunperin rakennettu vankeutta tai kidutusta varten, vaan ne palvelivat Puolan armeijan parakkeina; majoitus- ja toimistorakennuksina. Rakennukset ovat symmetrisesti vieretysten, kahdessa rivissä. Niiden keskellä ja väleissä kulkee siisti hiekkatie ja vihreää nurmea on kaikkialla. Puut humisevat hiljaa tuulessa ja aurinko paistaa. Vaikea kuvitella, että 70 vuotta sitten tällä samalla paikalla asui ja kulki kuolemaan tuomittuja ihmisiä. Ehkä joku ammuttiin juuri tässä, missä nyt seison.

Turisteja on paljon, joten aloitamme parakista numero 7, joka esittelee vankien elintiloja – makuuhuoneita ja peseytymistiloja. Leirille tultuaan vangit majoittuivat ensimmäisten viikkojen ajan lattialle, olkien päälle. Myöhemmin he saattoivat saada jonkinlaisen patjan, joskin se piti todennäköisimmin jakaa vähintään yhden toisen ihmisen kanssa. Peseytymistilat ovat ankeat ja lavuaari tuo mieleen lähinnä eläinten juottokaukalon. Parakin seinät ovat täynnä valokuvia vangeista. Hiukset on ajeltu ja kaikilla on yllään jonkinlainen vangin haalari. Kuvissa lukee vangin nimi, leirille saapumispäivä sekä kuolinpäivä. Vain harva on kestänyt leirillä pidempään kuin kuukauden, vaikka Auschwitz ei alkujaan varsinainen tuhoamisleiri ollutkaan. Kuvat kuolleista sisaruksista jäävät mieleen.

Auschwitzin vanki

Eugenia Flis, Auschwitzin vanki 5.2.-6.5.1943

Siirrymme parkkiin numero 11, joka tunnetaan myös kuoleman parakkina (Death block). Siellä nimittäin kuulusteltiin vankeja sekä pantiin täytäntöön tuomioita. Kellarin pimeissä ja matalissa selleissä kidutettiin ja murhattiin ihmisiä milloin mistäkin syystä. Tai ilman syytä, oikeastaan. Osa selleistä on omistettu nälkiinnyttämiselle ja rivin viimeinen, numero 20, tukehduttamiselle. Selliin tulee vain hyvin vähän ilmaa, eli kun sinne ahdettiin 30 ihmistä, niin happi loppui ennemmin tai myöhemmin. Toisella käytävällä on seisontasellejä, jotka oli tarkoitettu kidutukseen. Pieneen, noin neliömetrin kokoiseen koppiin pakotettiin neljä tai viisi ihmistä, minkä jälkeen ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin seistä. Näitä sellejä käytettiin lähinnä yöaikaan, sillä päivisin vangit kävivät töissä.

Auschwitz - Block 11

Auschwitz – Block 11

Opas kertoo vain yhden tarinan, mutta se viiltää sitäkin syvemmältä. Muistan kuulleeni tarinan ennenkin, ehkä joskus koulussa kun katsoimme Schindlerin Listan. Eräs vanki tuomittiin kuolemaan nälkiintymällä, mutta pappi Maximillian Kolbe tarjoutui ottamaan miehen paikan ja kuolemaan tämän puolesta. Kolbe osoittautui kuitenkin niin sitkeäksi, että edes kaksi viikkoa ilman ruokaa ei häntä tappanut, vaan natsien piti lopulta antaa hänelle tappava ruiske. Sellissä, jossa Kolbe nälkiintyi, on itsensä paavin tuoma kynttilä.

Kynttillä kellarisellin ikkunalla

Kynttillä kellarisellin ikkunalla

Kuolemanparakin ulkopuolella ammuttiin tuomitut vangit. Viereisen parakin ikkunat on laudoitettu umpeen ja natsit käyttivät aseissaan äänenvaimentimia, sillä he pyrkivät estämään paniikin leviämistä leirissä. Nämä toimet eivät kuitenkaan estäneet tiedon leviämistä.

Tuomion pihan laudoitetut ikkunat

Tuomion pihan laudoitetut ikkunat

Parakki numero 4 oli kamala. Tiesin jo etukäteen odottaa näkeväni ihmisten hiuksia, mutta tämä oli silti se näky mistä tuli huono olo. Iso huone puolillaan ihmisten irti leikattuja hiuksia; yhteensä yli kaksi tonnia. Natsien tarkoituksena oli hyötyä vangeista mahdollisimman paljon, joten kaikki, millä saattoi olla jotakin käyttöä, otettiin talteen. Hiuksia oli tarkoitus käyttää muun muassa kankaan valamistukseen ja sukkien ja verkkojen kutomiseen.

Parakissa on myös nähtävänä suuri kasa silmälaseja, tekojalkoja ja muita apuvälineitä, matkalaukkuja, tuhansia lasten, naisten ja miesten kenkiä, partasuteja sekä pottia ja vateja.

Matkalaukut

Matkalaukut

Kasa kenkiä

Kasa kenkiä

Peltipurkit

Peltipurkit

Seisomme parakkien välissä olevalla aukiolla, jossa suoritettiin kaksi kertaa päivässä nimenhuuto. Tai numeronhuuto, sillä saapuessaan leirille ihmisiltä vietiin heidän nimensä ja tilalle, vasempaan käsivarteen, tatuoitiin numerosarja. Leiriltä vapautetut pienet lapset, kysyttäessä heidän nimeään, näyttivät käsivarsiinsa tatuoituja numeroita. Nimillä ei ollut merkitystä ja lapset olivat unohtaneet ne.

And they said, “From now on you do not answer by your name. Your name is your number.” And the delusion, the disappointment, the discouragement that I felt, I felt like I was not a human person anymore.
– Lilly Appelbaum Lublin Malnik

Opas kertoo yhdestä nimenhuudosta, joka pidettiin sen jälkeen, kun kolme miestä oli onnistunut pakenemaan leiriltä. Natsit sanoivat, että nimenhuuto kestää niin pitkään, kunnes joku kertoo, miten miehet ovat onnistuneet pakenemaan. Muut eivät tienneet juurikaan mitään, tai halunneet kertoa. Nimenhuuto kesti 19 tuntia, jonka ajan vangit joutuivat seisomaan paikoillaan. Tämän jälkeen otettiin käyttöön käytäntö, jossa jokaista paennutta vankia kohden nälkiinnytettäisiin kuoliaaksi 10 leiriin jäänyttä ihmistä.

Käymme Auschwitzin rekonstruktoidussa kaasukammiossa, jossa syanidipohjainen hyönteismyrkky Zyklon B tappoi tuhansia ihmisiä, joiden ruumiit poltettiin viereisen krematorion polttouuneissa.

Kaasukammion ovi

Kaasukammion ovi

Auschwitz II – Birkenau

Kun Auschwitzin keskitysleiri pian todettiin liian pieneksi, niin rakennettiin Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleiri. Osa leirille kuljetetuista vietiin suoraan kaasukammioihin, osa majoitettiin parakkeihin. Valinnan elämästä ja kuolemasta teki leirin lääkäri, pelkästään katsomalla ihmistä. Käden heilautuksella lääkäri määräsi ihmiset joko kaasukammioon tai työhön kykenevänä majoitettavaksi yhteen lukuisista parakeista.

Auschwitz II - Birkenau

Auschwitz II – Birkenau

Rautatien päätepiste, kaasukammioiden edessä

Rautatien päätepiste, kaasukammioiden edessä

Kaasukammio raunioina

Kaasukammio raunioina

Olot leirillä olivat alkeelliset ja vagit pääsivät pesutiloihin noin kahdeksi minuutiksi päivässä, kertoo opas. Myös vessassa käyntejä ja niissä vietettävää aikaa säännösteltiin. Yhteen parakkiin majoitettiin noin 700 ihmistä, joiden makuulavitsat olivat kolmessa kerroksessa. Yhdellä lavitsalla nukkui neljä tai viisi ihmistä. Parakeissa oli lämmitysuunit, mutta vain hyvin vähän polttopuita. Kylminä öinä saattoi kuolla useita ihmisiä.

Majoitusparakki Auschwitz II - Birkenaussa

Majoitusparakki Auschwitz II – Birkenaussa

Olemme parakissa, jossa asui alle 14-vuotiaita lapsia. Seinälle on piirretty kaksi kuvaa – toisessa lapset leikkivät ja toisessa on koulurakennus ”Schule”. Lasten ei tarvinnut työskennellä, joten monet valehtelivat ikänsä hieman alhaisemmaksi välttyäkseen pakkotyöltä. Lapset tosin saivat vähemmän ruokaa ja joutuivat viettämään myös päivänsä leirissä. Parakissa asuneet lapset eivät olleet juutalaisia, sillä lähes poikkeuksetta kaikki tuhoamisleirille tulleet juutalaislapset vietiin kaasukammioihin.

Piirros seinällä

Piirros seinällä

Tiiliparakit ovat hiljaiset ja puurakennelmista on pystyssä vain muuratut savupiiput. Kaasukammiot ja Mengelin laboratorio raunioina. Alue on käsittämättömän laaja. Yhtälailla käsittämättömältä tuntuu se, että Auschwitzissä murhattiin yli 1,1 miljoonaa ihmistä. Elävänä leiriltä poistui alle 200,000 ihmistä, mutta moni siitäkin joukosta kuoli joko ns. kuoleman marssilla (death march) tai toisella keskitysleirillä. Kun puna-armeijan joukot saapuivat leiriin 27.1.1945, niin jäljellä oli enää 7,000 vankia vapautettavaksi. Jäljellejääneet olivat huonossa kunnossa ja moni kuoli vielä vapautuksen jälkeenkin.

Suuntaamme kohti porttia. Olen ulkona ensimmäisenä enkä katso taakseni. Käykää vessassa ennen bussimatkaa, ohjeistaa taas opas. Vessa on leirin porttien sisäpuolella, joten joudun palaamaan. Yksi sloti, ole hyvä.

Never forget

Never forget

Loppukesän tuulinen Varsova

Varsovan plussat ja miinukset

+ lyhyt lentoaika
+ sopivasti nähtävää parin päivän reissuun
+ kulttuuria ja shoppailua
+ edullinen hintataso

– epävakaa sää (syyskuun alussa sateista ja hyvin kylmä – n. +12)
– ”ruma” kaupunki
– vähän alukuperäistä (85% kaupungista tuhottiin 2. maailmansodassa ja esim. vanha kaupunki on jälleenrakennettu vanhojen piirrustusten mukaan.)

Matkustin syyskuun alussa Puolaan. Aluksi yritin valita Varsovan ja Krakovan välillä, kunnes tajusin, että miksi valita vain toinen, sillä samalla rahalla voi nähdä molemmat! Eli varasin Finnairilta suoran menolennon Varsovaan ja paluun Krakovasta (199€). Kaupungista toiseen matkustin junalla (60zl / 15€).

Hotellini Metropol sijaitsi suuren risteyksen yhdessä kulmassa, 500 metriä rautatieasemalta ja bussi-ja ratikkapysäkkien vieressä. Bussi 175 lentokentältä pysähtyi hotellin edessä, tien toisella puolella. Lipun bussiin (4,40 pz / 1,14€) ostin lentokentän lipunmyyntipisteestä. Sen olisi saanut myös automaatista bussipysäkiltä, tai suoraan bussista. Matka kentältä hotellille kesti noin 30 minuuttia, ruuhkaa ei ollut maanantaiaamuna klo 9.30 jälkeen.

Hotellin sijainti oli minulle sopiva – lyhyt matka lentokentältä ja lähellä rautatieasemaa ja ostoskeskuksia. Vanhaan kaupunkiin oli noin viiden ratikkapysäkin matka, jonka tosin usein kävelin (noin 40 min), koska matkalla oli myös paljon nähtävää. Itse hotellia oltiin juuri uudistamassa – oma huoneeni oli jo remontoitu. Sisustus oli… klassinen. 🙂 Aamiainen oli hyvä. Ei huippuerikoinen, mutta tarjolla oli paljon vaihtoehtoja, joten masun sai kuitenkin aina hyvin täyteen.

Kaupunkiin saavuttuani lähdin ensitöikseni vanhaan kaupunkiin (Stare Miasto, hotellilta ratikka 18). Osallistuin ilmaiselle kaupunkikävelylle (orangeumbrella.pl), jossa kierrettin vanhan kaupungin nähtävyyksiä noin 2,5 tunnin ajan. Opas oli ikäiseni nuori nainen, joka kertoi hauskoja tarinoita kaupungin historiasta ja puolalaisesta kulttuurista.

Kierros alkoi ”kuninkaanlinnalta” (Royal Castle), joka alunperin tuhoutui täysin 2. maailmansodassa, mutta joka jälleenrakennettiin yksityisten ihmisten lahjoitusten avulla vasta 1980-luvulla. Linnan tornista soitetaan joka päivä kello 11.15 merkkisoitto.

Kuninkaanlinna

Kuninkaanlinna

Tämän jälkeen kiersimme vanhan kaupungin kapeita kujia ja kuulimme tarinoita puolalaisesta jalkapallosta ja mäkihypystä, vanhoista taloista ja kirkoista, patsaista ja muistomerkeistä. Kävelykierroksen lopuksi menimme pieneen ravintolaan, jossa opas kertoi meille paikallisesta ruoka- ja juomakulttuurista ja tarjosi meille lasilliset vodkaa sekä pienen voileivän. Vodka lämmitti hyvin sisältäpäin, varsinkin kun aamiainen oli jäänyt väliin… Kaikenkaikkiaan kierros oli oikein hyvä ja oppaan tarinoita oli mukava kuunnella.

Varsovan kapein julkisivu

Varsovan kapein julkisivu

Syyskuun alun kukkaloistoa

Syyskuun alun kukkaloistoa

Pikkukujan seinä

Pikkukujan seinä

Kirkon katto

Armollinen Jumalan äiti jesuiittakirkko – hieno katto

Kiviseksi karhuksi taiottu prinssi, jonka tosirakkaus herättää

Kiviseksi karhuksi taiottu prinssi, jonka tosirakkaus herättää

Varsovan pieni merenneito

Varsovan pieni merenneito

Stare Miasto Barbican

Stare Miasto Barbican

Vanhan kaupungin muuri

Vanhan kaupungin muuri

Pikkukapinallinen - muistomerkkiVarsovan kansannousuun osallistuneille lapsille

Pikkukapinallinen – muistomerkki Varsovan kansannousuun osallistuneille lapsille

Maria Sklodowska-Curie:n synnyintalo ja museo

Maria Sklodowska-Curie:n synnyintalo ja museo

Osallistuin myöhemmin toisellekin ilmaiselle kävelykierrokselle, jonka aiheena oli kommunistinen Varsova. Tämän kierroksen järjesti FreeWalkingTours.com. Oppaamme Jacek ohjasi meidät vanhasta kaupungista lähelle hotelliani kertoen tarinoita kommunistisen ajan elämästä Varsovassa ja Puolassa ylipäätään. Tutustuimme muun muassa kommunistisen ajan autoihin, Le Meridien Bristol -hotellin historiaan, tuntemattoman sotilaan hautaan, kupongeilla ostamiseen ja Varsovan kammoksutuimman viraston, passitoimiston, historiaan.

Puolan halutuin auto

Puolan halutuin auto

Kiersimme ulkopuolelta kultturi- ja tiedekeskuksen (Palace of Culture and Science), jota puolalaiset inhoavat. He eivät olisi halunneet kaupungin korkeinta rakennusta rakennettavaksi, koska se oli lahja Neuvostoliitolta. Monet kutsuvat rakennusta kuitenkin ”Stalinin lahjaksi” ja muistutukseksi Puolan miehityksestä, mikä tekee siitä entistä inhotumman. Sana ”lahja” on myöskin hieman kyseenalainen, sillä puolalaiset maksoivat rakennuksen itse ja joutuivat myös purkamaan lukuisia taloja ja katuja sen tieltä.

Stalinin lahja - kulttuuri- ja tiedekeskus

Stalinin lahja – kulttuuri- ja tiedekeskus

Mielestäni rakennus on hyvin mahtipontinen, mutta silti kaunis ja hieno taidonnäyte arkkitehtuurista, jossa on yhdistetty useita eri tyylilajeja. Ymmärrän kuitenkin puolalaisten vastenmielisyyden, sillä rakennus on hyvin näkyvä muistomerkki sorron ja puutteen vuosista. Kommunismin aika päättyi kuitenkin ”vasta” vuonna 1989 ja muistot  ovat vielä tuoreina mielissä.

Kommunismin arpien lisäksi kaupungista huokuu yhä toinen maailmansota ja natsien hirmuteot. Patsaita ja muistomerkkejä on jokapuolella kaupunkia ja mietin, miltä tuntuu elää niiden keskellä.

Museo Puolan juutalaisten historiasta ja muistomerkki

Museo Puolan juutalaisten historiasta ja muistomerkki

Tulevaisuutta pohtimassa

Tulevaisuutta pohtimassa

Vastarintaliikkeen entinen päämaja

Vastarintaliikkeen entinen päämaja

Muistomerkki

Muistomerkki

Umschlagplatz

Umschlagplatz

Getton muurin sijainti

Getton muurin sijainti

Varsovan ghetto

Varsovan getto

Kansalliskirjasto ja satuhevoset

Kansalliskirjasto ja satuhevoset

Kiersin Varsovassa oikeastaan vain kaksi päivää, sillä kolmannen päivän aamuna suuntasin laukkuineni rautatieasemalle ja kohti Krakovaa. Juna oli täynnä ja pienessä vaunuosiossa oli kahdeksan matkustajaa. Iso matkalaukku piti puntata hattuhyllylle ja sain sen sinne juuri ja juuri. Matka kesti hieman yli kolme tuntia ja meni ihan mukavasti, vaikka juna oli kuuma ja meluisa. Tuli halu lähteä kiertämään Eurooppaa junalla, se voisi olla osa ensi kesän lomasuunnitelmia…

Maisema junan ikkunasta

Maisema junan ikkunasta

Kesätekemistä

Rakastan kesää. Suu kääntyy kuin itsestään hymyyn kun aurinko alkaa lämmittää, kukat kasvavat ja voi haistella vastaleikatun ruohon tuoksua. Suomen kesä on kuitenkin lyhyt ja mieluista kesäpuuhaa paljon. Elämä on valintoja ja kesä ei tee asiaan poikkeusta. Kaikkea ei voi saada ellei tee huolellisia suunnitelmia! Tässä lista ihanista kesäaktiviteeteista, joita ei voi jättää väliin:

Kotiseutu, eli Espoo ja Helsinki ja lähialueet

Lähiseutu

Lahden yli

  • päiväristeily tai hotellipaketti Tallinnaan
  • risteily Tukholmaan

Saa nähdä miten moni näistä mahtuu kesään 2013 – toivottavasti kaikki!

Luxor – retki muinaiseen Thebaan

Hurghadan matkan yhteydessä tein päiväretken Luxoriin, jossa olen aina halunnut käydä lähinnä Karnakin temppelin ja Kuninkaiden laakson takia. Retki oli kyllä kokemisen ja hikoilun arvoinen!

Huhtikuisen Luxorin-retken plussat ja miinukset:

+ ainutlaatuisia kulttuurinähtävyyksiä
+ nähtävyydet Luxorissa suhteellisen lähellä toisiaan

– pitkä bussimatka rantalomakohteista
– todella kuuma, ei viilentävää merituulta
– agressiivisia myyjiä nähtävyyksien yhteydessä
– Kuninkaiden laakson kaikki haudat eivät ole yhtä aikaa auki

Naisia, aaseja ja kilejä keräämässä rahaa pysähdyspaikalla

Naisia, aaseja ja kilejä keräämässä rahaa pysähdyspaikalla

Kaikenlaista vastaantulijaa

Kaikenlaista vastaantulijaa

Mies ja aasi työssään

Mies ja aasi työssään

Vähän isomman kylän meininkiä

Vähän isomman kylän meininkiä

Luxor sijaitsee Niilin itärannalla Ylä-Egyptissä (Niilin yläjuoksulla), eli noin 800 km Kairosta etelään. Hurghadasta matkaa on noin 300 km ja bussimatka kestää noin 4 tuntia. Kaupungissa asuu noin puoli miljoonaa asukasta. Nimi Luxor (arabiaksi: al-Uqsur) tarkoittaa jumalten palatseja. Kaupunki on rakennettu muinaisen Theban rauniolle, ja sen historia yltää aina 3000–2000 vuoden taakse.

Kairon ohella Luxor on Egyptin kiinnostavimpia kulttuuri- ja arkeologisia matkakohteita. Luxorissa on useita muinaisen Egyptin ajalta peräisin olevia nähtävyyksiä, kuten Luxorin temppeli, Karnakin temppeli, Kuninkaiden laakso, Kuningattarien laakso, Memnonin kolossit ja Kuningatar Hatsepsutin terassitemppeli.

Luxorin kulttuurihistorialliset nähtävyydet tuovat kaupunkiin bussilasteittan turisteja. Jokaisella ryhmällä tuntuu olevan sama agenda – tutustua päivässä mahdollisimman moneen nähtävyyteen. Oma retkeni alkoi Hurghadasta kello 05.15 ja takaisin hotellilla olin juuri ajoissa illalliselle – kello 20. Finnmatkojen päivä Luxorissa -retken aloitti vierailu Karnakin temppeliin, jonka jälkeen syötiin lounasta ja siirryttiin veneellä Niilin yli kuolleiden puolelle ja Kuninkaiden laaksoon. Hautaholvien jälkeen tutustuimme alabasteriesineiden valmistukseen ja Hatshepsutin kuolintemppeliin. Ennen paluumatkalle lähtöä pidimme vielä lyhyen valokuvaustauon Memnonin kolosseilla.

Luxorissa pääsee tutustumaan hieroglyfeihin, patsaisiin, rakennuksiin ja polttavaan aurinkoon. Esimerkiksi Karnakin temppeli on loistavia esimerkkejä muinaisen Egyptin mahtavasta ja kestävästä arkkitehtuurista, joka on säilynyt jo tuhansia vuosia.

Karnakin temppeli

Karnakin temppelin porteilla

Karnakin temppelin porteilla

Temppelikoira

Temppelikoira

Karnakin temppeli on kuin suuri ulkoilmamuseo – alue on noin kolme neliökilometriä laaja. Temppli rakennettiin noin 3500 vuotta sitten ja tuntuu uskomattomalta, että jopa osa hieroglyfien väreistä on säilynyt meidän ihailtaviksemme. Hieroglyfejä on kaikkialla ja kertomuksia on hauska yrittää tulkita. Suuri osa hieroglyfeistä on pystytty tulkitsemaan ja paikallisopas osaa todennäköisesti lukea tekstejä.

Kauan eläköön ylä- ja ala-Niilin hallitsija

Kauan eläköön ylä- ja ala-Niilin hallitsija

Tarinaa kivessä

Tarinaa kivessä

Hmm?

Hmm?

Hieroglyfejä silmänkantamattomiin

Hieroglyfejä silmänkantamattomiin

Kuvia obeliskissä

Kuvia obeliskissä

Tarina yksijalkaisesta naistenmiehestä

Tarina yksijalkaisesta naistenmiehestä

Temppelialueen keskellä on komea hypostyylipiha, jossa on 134 valtavaa hieroglyfein koristeltua pylvästä. Pylväät esittävät papyruskaislikkoa.

Hypostolipihan pylväitä

Hypostolipihan pylväitä

Jos kierrät koko alueen, kohtaat varmasti joukon turisteja kiertämässä graniittista skarabee-patsasta. Egyptiläisten mukaan skarabee tuo onnea, mikäli sen kiertää kolmesti vastapäivään, koskettaa patsasta ja esittää toivomuksen. Pitihän sitä kokeilla.

Onnea tuottava skarabee temppelin seinässä

Onnea tuottava skarabee temppelin seinässä

Suuri skarabee temppelialueella

Suuri skarabee temppelialueella

Theban nekropoli – Kuninkaiden laakso

Kairon pyramidien ohella Egyptin vaikuttavimmat hautapaikat löytyvät Niilin länsirannalta Kuninkaiden laaksosta. Kuninkaiden laakso onkin Luxorin alueen tunnetuin nähtävyys, josta löytyy yli 60 muinaista hautapaikkaa.

Niili jakaa Luxorin kahteen; itäpuolen varsinaiseen kaupunkiin ja länsirannan kuolleiden kaupunkiin. Faaraot halusivat tulla haudatuiksi länsirannalle, koska se oli myös auringonjumala Amon-Ra:n viimeinen lepopaikka, auringonlaskun ilmansuunta.

Aavikon keskelle kaivetuissa hautaluolissa on levännyt lukuisia faaraoita, kuten useampikin Ramses sekä kuuluisa Tutankhamon. Kaikkien hautojen asukkaita ei ole edes tunnistettu ja osa haudoista on edelleen hautautuneena hiekkaan. Tutankhamonin haudassa en käynyt (lisämaksu), koska kaikki hauta-aarteet on viety Kairon egyptiläiseen museoon, jossa olen ne jo nähnyt. Itse Tutankhamon on kuitenkin edelleen haudassaan.

Useat haudoista ovat avoinna turisteille, mutta eivät yhtä aikaa. Vuorotteluperiaatteen tarkoituksena on säästää hautoja ja estää niiden kulumista. Esimerkiksi valokuvaus on koko alueella kielletty – salamavalo ei ole hyväksi pimeässä säilyneille värikkäille maalauksille. Sisäänkäynnin luota löytyy lista avoimista haudoista ja suosittelen tutustumaan listaan huolella, sillä aurinko on hyvin paahtava suojaisessa kalliolaaksossa, jossa ei tuule ollenkaan. Sisäänpääsyyn kuuluu vierailu kolmessa eri haudassa. Hautojen vartijat ovat ystävällisiä, mutta odottavat tippiä mikäli jäät kuuntelemaan heidän tarinoitaan hautojen maalauksista.

Pääperiaate haudoissa on sama – niiden käytävät ja kammiot on koristeltu maalauksin ja hieroglyfein ja joissakin on sarkofagikin paikallaan. Monet hautalöydöistä on kuitenkin viety museoon Kairoon. Hautojen hieroglyfit kertovat tarinoita elämästä ja kuolemasta ja niiden tarkoitus oli opastaa vainajaa kuolemajälkeiseen elämään.  Kuninkaiden laakso liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1979 ja alue on kyllä vaikuttava, mutta ei aivan yhtä hieno kuin olin kuvitellut.

Hatshepsutin kuolintemppeli

Karnakin temppelin ja Kuninkaiden laakson jälkeen vierailimme Hatshepsutin terassitemppelissä, joka on yksi Luxorin alueen tunnetuimmista retkikohteista. Laakson laidalla kallion kupeessa sijaitseva tyylikäs terassitemppeli rakennettiin muinoin naisfaarao Hatshepsutin valtakauden muistoksi. Hatshepsut hallitsi Egyptiä ensin veljensä Thutmosis II:n ja sitten poikapuolensa Thutmosis III:n kanssa.

Hatsepsutin temppeli

Hatshepsutin temppeli

Hei mäkin olin siellä!

Hei mäkin olin siellä!

Temppeli oli tarkoitettu ruumiin valmisteluun ennen hautausta ja kolmitasoisen temppelin käytäviä koristavat patsaat ja tarinat Hatshepsutin elämästä. Naisfaaraon kuoltua hänen poikapuolensa yritti tuhota kaikki jäljet äitipuolestaan, minkä takia monilta patsailta ja kuvilta puuttuu kasvot.

Temppelin patsaita

Temppelin patsaita

Hatshepsutin terassitemppelin kolme kerrosta

Hatshepsutin terassitemppeli oli restauroitu

Kokemus

Päivä oli pitkä ja hikinen, mutta hieno kokemus, johon olin hyvin tyytyväinen. Sain ostettua myös pieniä matkamuistoja nähtävyyksien luona väijyviltä myyjiltä. Vasta jälkeenpäin huomasin, että olisi kannattanut ostaa enemmänkin tuliaisia täältä, sillä hintataso oli Hurghadaa selkeästi edullisempi. Myyjät olivat vain superagressiivisia, minkä takia ostosten teko oli hyvin väsyttävää ja monesti oli helpompaa vain juosta ohi mitään tai ketään näkemättä.

Aurinkoinen Hurghada huhtikuussa

Matkustin huhtikuun lopussa (25.4.-2.5.2013) sinivalkoisin siivin Egyptin Hurghadaan. Tässä keväisen lomakohteen plussat ja miinukset:

+ kuuma ja aurinkoinen sää, noin +35 astetta
+ uintilämpöinen merivesi, noin +23 astetta
+ hienot snorklausmahdollisuudet
+ all inclusiven helppous

– tinkiminen, vaatimattomat ostosmahdollisuudet
– etäisyys nähtävyyksiin
– erilainen bakteerikanta
– naisten kohtelu ja asema

Huom! Muista pakata käsimatkatavaroihin kynä maahantulo- ja maastapoistumiskorttien täyttämistä varten.

Lento

Matkan paketoi Finnmatkat ja lennot olivat Finnairin lomalentoja. Lomalennoillahan kaikki palvelut ovat lisämaksullisia, mutta lämmin murkina (mennessä kanaa ja riisiä ja palatessa nautaa ja polentaa) kuului hintaan. Himoitsin erikoisruoan tilanneiden jälkiruokaa – kookospalloja. Pitää ehkä ensi kerralla tilata kasvisruoka, jos sillä saisi itsekin kookospalleron.

Lentoaika oli noin viisi tuntia ja matka sujui mukavasti tilavalla exit-paikalla (Boeing 757, rivi 11). Lennot olivat aikataulussa ja kotimatkalle oltaisiin päästy jopa etuajassa, ellei osa matkustajista olisi eksynyt Hurghadan lentokentälle ja viivästyttänyt lentoa. Lentokapteeni oli tosi mukava ja kutsui lapsia tutustumaan ohjaamoon. Aikuiset eivät enää lennon aikana saa ohjaamoon turvallisuussyistä mennä.

Hurghadan lentokentällä sai jonotella parissa eri jonossa – ensin viisumia ja sitten passintarkastusta. Loppupeleissä ei aikaa kuitenkaan mennyt kovinkaan paljon, joskin tunnelma kentällä oli hieman sekava.

Hotelli Jungle Aqua Park ****

Hotel Jungle Aqua Park, Hurghada

Hotel Jungle Aqua Park, Hurghada

Hotelli Jungle Aqua Park oli noin 20 minuutin ajomatkan päässä lentokentästä. Olin varannut neljän tähden hotellista perhehuoneen, koska varatessa tavallisia (ja edullisempia) huoneita ei ollut enää tarjolla. Sain kuitenkin tavallisen huoneen ja olisin kiltisti jäänytkin siihen elleivät naapurihuoneen puolalaiset bikerit olisi pitäneet kahtena ensimmäisen yönä kovaäänisiä bileitä pitkälle aamuyöhön. Kaksi henkilökohtaista hiljentymispyyntöä ja neljä soittoa vastaanottoon ei muuttanut tilannetta, joten pyysin toista huonetta. Uusi huone olikin sitten se varaamani perhehuone, joka oli paljon tilavampi ja mukavampi sekä sijaitsi toisella puolella mittavaa hotellialuetta.

Perhehuoneessa oli parisänky ja ohuilla verhoilla erotettavissa oleva toinen nukkuma-alue, jossa oli kaksi erillistä sänkyä. Ilmastointi oli tehokas ja sain flunssan – enpä enää käytä ilmastointia noin lämpimässä. Perhehuoneessa oli myöskin katossa pelkkä tuuletin, jonka käyttö olisi varmasti ollut järkevämpää.

Huoneet siivottiin hyvin joka päivä. Pyyhkeet vaihdettiin ja huoneen jääkaappiin tuotiin lisää vettä. Puhtaita allaspyyhkeitä piti kuitenkin pyytää erikseen. Tippiä kannattaa jättää heti loman alussa, jolloin palvelu on parempaa ja pyyhkeistä tehdään eläimiä.

Koska hotellialue on todella suuri, niin aika monella taloryppäällä on omat uima-altaat ja aurinkotuolit. Baarit ovat kuitenkin keskittyneet pääallasalueelle, joten jos haluaa virvokkeita, on syytä herätä aikaisin ja suunnata pääaltaan aurinkotuoleille.

Jungle Aqua Parkin suurinta  allasta vahtii viidakon kuningas

Jungle Aqua Parkin suurinta allasta vahtii viidakon kuningas

Seepra oli vähän keikahtanut kallelleen

Seepra oli vähän keikahtanut kallelleen

Seepra matkalla ravintolaan

Seepra matkalla ravintolaan

Lapsiperheet tosin taitavat mieluiten viettää päivänsä hotellin omassa vesipuistossa, jossa on liukuja kaiken kokoisille vesipedoille. Hyvin hoidettu ja uuden tuntuinen vesipuisto, joka mielestäni peittoaa kotimaiset vastineensa mennen tullen. Aurinkotuoleja alueelle tosin tarvittaisiin enemmän, niin suosittu puisto on.

Ruoka ja ravintolat

Hotellin alueella on kahdeksan ravintolaa, kymmenen baaria ja kahvilaa sekä jätskibaari, joista saa aamiaista, lounasta, illallista ja drinkkejä, erikoiskahveja ja pikkupurtavaa. Syötävää on tarjolla lähes jokaiseen kellonaikaan, joten nälkä ei varmasti pääse yllättämään. Ruoka ei kuitenkaan ole kovin ihmeellistä ja vaikka ravintolat ovat nimellisesti eri teemoilla (esim. välimerellinen, marokkolainen, saksalainen, aasialainen, italialainen), niin ruoka on kaikissa lähes samaa.

Ravintoloissa on kaikissa buffet, joten voit käydä kasaamassa lautasesi vaikka useamman ravintolan tarjonnasta. Ravintoloiden ulkopuolella myös grillataan, mutta lähinnä kalaa tai maksaa, jota oli tarjolla usein. Ns. ”oikeaa” lihaa ei juurikaan ollut tarjolla. Lammaslihapullat olivat oikein hyviä, mutta niitä ei ollut tarjolla kuin parina päivänä.

Varsinaisesti egyptiläistä ruokaa ei oikein ollut ja jäin hieman miettimään, että onko sellaista olemassakaan. Äkkiseltään tuntuu siltä, että ruokaperinne ja maut ovat aikalailla samat suuressa osassa Lähi-itää. Oppaan mukaan papuja ja linssejä syödään Egyptissä runsaasti, mutta hotellin pöydästä ne puuttuivat lähes kokonaan. Ehkäpä eivät ole niin länsimaisten turistien makuun?

Paikallista pikaruokaa, shawarmaa, oli kuitenkin tarjolla muutamalla lounaalla. Shawarma vastaa gyrosta tai kebabia ja sitä syötiin pitaleivän oloisen taskun sisällä. Ihan jees!

Aamiaisella kokin paistama omeletti, tuorekurkku ja kirsikkatomaatit, marokkolaisen Tagine-ravintolan couscous sekä munakoiso- ja kikhernetahnat sekä La Briochen latte ja marengit taisivat olla kulinaristisesti matkan kohokohtia. Kuten sanottu, ruoka ei ole ihmeellistä, mutta kyllä siitä vatsan täyteen saa.

All inclusiveen kuuluu siis kaikki, mitä hotellin ravintoloista löytyy kello 7-24 välisenä aikana. Juomat tarjoillaan allasalueella (ja usein muutoinkin) pienestä pahvimukista, mutta tippaamalla tarjoilijaa tai baarimikkoa tuntui saavan suurempia laseja. Paikallinen olut, Stella, oli oikein hyvää – vaaleaa ja kevyttä. Oluen lisäksi Cuba Libre tuntui olevan ainut juotavaksi kelpaava vaihtoehto drinkkilistalta – kaikissa muissa tuntui olevan viinaa ja makusiirappia. Tosin kaikissa baareissa ei edes ollut listaa tarjolla olevista drinkeistä, joten juoman tilaaminen oli välillä hieman haastavaa baarimikkojen pyöritellessä päitään.

Läheisessä Senzo Mallin supermarketissa myytin ainoastaan alkoholittomia juomia, joten en saanut huoneen jääkaappiin kylmää olutta. Huomasi, että alkoholi ei juuri kuulu paikallisen egyptiläisen elämään. Alkoholipitoisia juomia olisi kai myyty parissa tietyssä kaupassa Hurghadassa, mutta hyvinpä tuota pärjäsi hotellin baarien tarjonnallakin.

Iltaohjelma ja aktiviteetit

Hotellin Animation Team oli valitettavasti huonoin ikinä näkemäni. Illallisen aikana esitettiin cover-kappaleita, jotka olivat periaatteessa ihan ok – tai no, ainakaan ne eivät häirinneet. Parina päivänä illallisen jälkeen ammuttiin muutama raketti, joskin syy jäi epäselväksi. Ehkäpä vain loman kunniaksi? 🙂

Hotellissa oli paljon venäläisiä, puolalaisia, hollantilaisia ja saksalaisia vieraita. Myös britteja oli enemmän kuin suomalaisia. Ehkäpä vieraiden kansallisuus on vaikuttanut iltaohjelman muodostumiseen, sillä esim. venäläiset ja puolalaiset vieraat tuntuivat nauttivan illan showsta, joka omasta mielestäni muistutti pikemminkin ala-asteelaisten välitunnin aikana suunnittelemia sketsejä. Vähintään jokatoinen ohjelmanumero perustui naisiksi pukeutuneisiin miehiin.

Hotellissa on minigolf-kenttä sekä tennis-, jalka- ja lentopallokentät. Aktiviteettialtaalla järjestetään päivittään zumbaa, vesijumppaa ja vesilentopalloa. Hotellilta on myös puolen tunnin välein ilmainen kuljetus sisarhotellin rannalle. Tuo ranta ei tosin ollut kovin kummoinen ja allasaslue oli paljon miellyttävämpi.

Ostokset

Hotellin alueella on joitakin pieniä kauppoja, mutta niiden hintataso on alueen muuta hintatasoa korkeampi ja kauppiaat kumman haluttomia tinkimään hinnoista. Noin 10 minuutin kävelymatkan päässä on ostoskeskus nimeltä Senzo Mall, josta löytyy iso supermarketti ja useita vaatekauppoja, joiden hintataso ei tosin hirveästi länsimaisesta poikkea.

Matkamuistoja kannattaa lähteä hankkimaan Hurghadan keskustan ostokaduille ja basaareihin, joskin reissuun on syytä varata aikaa ja hermoja. Voit varautua siihen, että jokainen myyjä kutsuu sinut kauppaansa tai kojulleen tutkimaan myynnissä olevia tuotteita tai pyytää kirjoittamaan suositusta suomenkielellä. Ostosreissun jälkeen olet saanut lukuisia uusia ”ystäviä”.

Pieniä kauppoja on vieritysten kymmenittäin ja valikoima on niissä kutakuinkin sama. Hintataso saattaa kuitenkin vaihdella ja on pitkälti kiinni omasta kyvystäsi tinkiä. Minulle esimerkiksi pashmina-huivin hinta vaihteli 30-80 EGB:n (3,5-9€) välillä. Jäi sellainen tunne, että jos olisi ollut halua jatkaa tinkimistä, niin huivin olisi voinut saada mukaansa jopa kahdella eurolla.

Hurghadaa edullisempia matkamuistoja löytyi Luxorin nähtävyyksien yhteydessä olevista myyntikojuista, joskin myyjät olivat siellä superagressiivisia ja tuotteiden katselu vähän epämiellyttävää jatkuvan tyrkyttämisen takia.

Retket

Osallistuin kahdelle snorklausretkelle sekä vietin päivän Luxorissa. Ensimmäinen Finnmatkojen kautta varattu snorklausretki oli pettymys, vaikka olin odottanut Colona Diversin järjestämän reissun olevan huipputasoa. Mahdollisuus snorklaukseen oli koko päivän mittaisen retken aikana vain kaksi kertaa ja tuolloinkin saman riutan kahdella eri puolen. Snorklaus oli täysin omatoimista eikä kukaan ohjeistanut mihin suuntaan olisi kannattanut lähteä kaloja tai koralleja etsimään. Johtuisikö juuri tästä tai sitten huonosta riuttavalinnasta, mutta nähtävää ei juuri ollut – ainakaan siinä määrin kuin olin edellisen Egyptin reissun perusteella odottanut.

Riutalle sattui kuitenkin uimaan delfiini ja olin vedessä yhtä aikaa sen kanssa. Oli hienoa ja hieman epätodellista nähdä delfiini vedessä allaan. Delfiinin lisäksi muita mainitsemisen arvoisia havaintoja olivat mustekala, meduusat ja jos tunnistin oikein, niin seeprasimppu. Niin – ja Colona Diversin aasi.

Colona Diversin aasi odottelee satamassa happipulloja

Colona Diversin aasi odottelee satamassa happipulloja ja sukellusvarusteita

Toisen snorklausretken varasin suoraan hotellilta ja se oli huippu! Pysähdyimme snorklaamaan kolme kertaa, jonka lisäksi vietimme aikaa Mahmyan paratiisisaarella ja bongasimme delfiinejä. Oppaamme Shadow tiesi missä erilaiset kalat oleskelevat ja hän näytti meille muutaman kaksimetrisen mureenan (ja sukelsi ehkä hieman kyseenalaisesti silittämään yhtä), 1,5 metrin mittaisia Napoleon-kaloja, vuokko- ja perhoskaloja sekä rauskuja ja meritähtiä. Ja vaikka miten paljon muita värikkäitä kaloja ja koralleja.

Punainenmeri

Punainenmeri

Matkalla riutalle ehtii paistatella päivää aurinkoisella kannella

Matkalla riutalle ehti paistatella päivää aurinkoisella kannella

Paikat, joissa tällä retkellä pysähdyttiin, olivat upeita ja nähtävää riitti. Mahmyan paratiisisaari ei ehkä vastannut omaa käsitystäni paratiisista, sillä sieltä sai ainoastaan alkoholitonta olutta eikä siellä ollut lainkaan varjoa. Keskipäivän auringossa 90 minuuttia tuntui hyvinkin pitkältä ajalta. Saarella toki oli yksityinen osa, josta rahalla olisi saanut paratiisiinsa varjon.

Mahmyan paratiisisaari

Mahmyan paratiisisaari

Venekyydillä paratiisisaarelle

Venekyydillä paratiisisaarelle

Mahmya - paratiisin porteilla

Mahmya – paratiisin porteilla

Vesi oli kuitenkin lämmintä (noin +23-25 paikasta riippuen) ja kirkasta. Näkyvyys oli mahtava; paikoin jopa veneestä käsin saattoi katsella kaloja. Matkalla viimeiselle snorklauspaikalle kohtasimme delfiiniparven, jossa oli kuusi delfiiniä. Yksi oli vielä ihan pieni, eikä vielä osannut hyppiä ilmaan yhtä taidokkaasti kuin muut lajitoverinsa.

Delfiiniparvi Punaisessameressä

Delfiiniparvi Punaisessameressä

Luxorin retkestä on niin paljon kerrottavaa, että siitä tulee oma tarinansa. Kaikenkaikkiaan loma oli kuitenkin hieno – sää oli mitä parhain ja hotelli mukava. Matkasta jäi iholle lyhytaikaiseksi muistoksi bikininmuotoiset rusketusrajat, keittiöön magneetti ja kaulaan kolme pashmina-huivia. Ja pitkäaikainen haave päästä Luxoriin – Karnakin temppeliin ja Kuninkaiden laaksoon toteutui.

Ken on kerran juonut Niilin Vettä, hän kaipaa Niilin luokse takaisin. Hänen janoaan ei tyydytä mikään muu mainen vesi.

– Mika Waltari, Sinuhe Egyptiläinen

Rakkaudesta aaltoihin

Karibianmeri - Isla Mujeres, Meksiko

Karibianmeri – Isla Mujeres, Meksiko

“The sea always filled her with longing, though for what she was never sure.”

– Cornelia Funke, Inkheart

Wien tammikuussa – täydellisen schnitselin metsästys

Matkustimme tammikuussa (6.-10.1.2010) Wieniin. Tässä talvisen kaupungin plussat ja miinutkset:

+ ei turistimassoja, ei tungosta
+ pikkupurtavaa saatavissa kaikkialla, jättimäiset hodarit
+ edullinen ja maukas viinitarjonta
+ toimiva julkinen liikenne

– kylmää ja märkää
– kaupat avoinna vain 10-19, ei sunnuntaiaukioloa
– monet nähtävyydet ja hotellit remontissa / ei pääsyä lumen aikaan
– ravintoloissa saa useimmiten tupakoida vapaasti

Itävaltaan meidät lennätti Austrian Airways, joskin muutaman tunnin myöhässä. Siirtyminen Wienin lentokentältä kaupunkiin käy helposti, sillä lentoasemalle kulkee bussien lisäksi juna. Itseasiassa kaksikin, sillä kiireisiä liikemiehiä ja höynäytettäviä turisteja varten on perustettu oma pikalinja, CAT, joka ajaa Wienin keskustaan 16 minuutissa (9€). Tavallinen S-Bahn paikallisjuna köröttää keskustaan 25 minuutissa (3,60€ + hintaan kuuluu myös vaihto-oikeus julkisessa liikenteessä). Niille, joille aika on rahaa, on siis mahdollisuus ostaa käytettäväkseen 9 minuuttia 5,40€ lisähintaan.

Hotellimme Das President (Wallgasse 23, Vienna 1060, Austria) piti olla juuri remontoitu neljän tähden hotelli, mutta ilmeisesti vain osa hotellihuoneista on ehditty uusia (tai kyseessä oli vain pintaremontti). Huoneemme oli kuitenkin erityisen siisti ja puhdas, mutta kalusteet vahvan retrohenkiset. Samaa vanhaa saksalaistyyliä edustivat myös vastaanottoaula ja hotellin ravintola. Ravintola oli ilmeisesti auki pelkästään aamiastarjoilun ajan ja vastaanottovirkailija tarjoili vain erikseen pyydettäessä juomia baaritiskin takaa.

Huoneessa oli minibaari, jota käytimme omien juomien säilytykseen. Paikallinen hyvä valkoviini, Grüner Veltliner, maksoi ruokakaupassa noin 1,49 – 2,49€ pullo.

Hotelli sijaitsi vastapäätä Raimund-teatteria, muutaman minuutin kävelymatkan päässä läntiseltä rautatieasemalta (Westbahnhof: metrot U3, U6) ja Wienin suurimmasta ostoskadusta Mariahilfer Straßesta. Ostimme ensimmäiseksi päiväksi julkiseen liikenteeseen 24 tunnin lipun (5,70€), jota käytimme metroon ja raitiovaunuihin. Loppureissun matkustimme Vienna Cardilla (72 h / 18,50€), jolla sai alennusta lähes kaikkien museoiden pääsymaksuista.

Museot ja nähtävyydet

Mistä on Wienin luonnontieteellinen museo (Naturhistorisches Museum Wien, Burgring 7, Vienna-Cardilla 8€) tehty? Kivistä, mineraalista, täytetyistä linnuista ja kulahtaneista eläimistä. Niistä on Wienin luonnontieteellinen museo tehty. Museon kellarissa oli pieni akvaario-osasto, jossa oli kalojen lisäksi sammakoita, käärmeitä ja matelijoita. Suurin osa museosta oli varattu erikokoisille, -näköisille ja -muotoisille kiville ja kokkareille. Kuulemma meteorikivikokoelma on erityisen arvostettu. Dinosauruksille oli oma osasto, mutta se ei Washingtonin ja Lontoon luonnontieteellisten museoiden jälkeen oikein jaksanut tehdä vaikutusta. Hienointa museossa oli itse rakennus. Myös jalokivet, kuten maailman suurin 117 kilon painoinen topaasi ja keisarinna Maria Theresian jalkokivikukkakimppu, jäivät mieleen. 25 000-vuotiaaseen Willendorfin Venukseen törmäsimme sattumalta. Ihan kiva paikka.

Wienin luonnontieteellisen museon sisäänkäyntiä vartioi ronsu

Wienin luonnontieteellisen museon sisäänkäyntiä vartioi norsu

Gyllendorfin neitsyt

25 000 vuotta vanha Willendorfin Venus

Tammikuiseen Wieniin sopiva vaatetus, hrrr!

Tammikuiseen Wieniin sopiva vaatetus, hrrr!

Wienin luonnontieteellisen museon rakennus on kaunis

Wienin luonnontieteellisen museon rakennus on kaunis

Schönbrunnin eläintarha (Tiergarten Schönbrunn, 13., Schönbrunn, Vienna-Cardilla 15€), trooppinen kasvihuone (Palmenhaus) ja aavikkotalo (Wüstenhaus) oli hieno kokonaisuus keisarillisen kesäpalatsin, Schönbrunnin linnan, laajalla piha-alueella. Epäilyistäni huolimatta maailman vanhin talvinen eläintarha osoittautui yhdeksi Wien parhaista nähtävyyksistä ja vierailuun kului useita tunteja. Suurin osa eläimistä viihtyi sisätiloissa, joten samalla sai itsekin lämmiteltyä. Näimme söpöt koalat, kuviouintia harrastavat pingviinit, nukkuvat pandat, pitkäkieliset kirahvit ja hiipivät tiikerit. Merileijona yritti karjumalla komentaa  hoitajaa tuomaan kalaa.

Koalan makeat päiväunet

Koalan makeat päiväunet

Ruoka-aika!

Ruoka-aika

Noooo! Bring back my bucket!

Noooo! Bring back my bucket!

I am SO cool. I rule this pool. Kiss my flippers.

I am SO cool. I rule this pool. Kiss my flippers.

Jääkarhuperhe päiväunilla

Jääkarhuperhe päiväunilla

Erityisiä kohokohtia oli muutama: jättiläiskilpikonnien ruokinta, mangustit kaivamassa toukkia ja kulku lepakkoluolan lävitse.  Jättiläiskilpikonnista pienin painoi hieman alle 90 kiloa, mutta vakuuttavin oli noin 230 kiloinen 2. maailmansodan veteraani, joka oli saanut kirjaimellisesti kilpeensä. Mangustien ja pikkuapinoiden aluetta siivottiin ja neljän mangustin ryhmä seurasi hoitajien puuhia varuillaan. Hoitaja heitti sahanpurun sekaan kulhollisen toukkia, joita mangustit taidokkaasti ryhtyivät etsimään. Sademetsätalon lämpötila oli +28 ja ilmassa lenteli trooppisia lintuja. Polku kulki sademetsän – ja lepakkoluolan – lävitse. Lepakot lentelivät pimeässä luolassa ja vaanivat luolan suulla sisään astuvia. Kokemus oli hieman pelottava – arvoin luolan suulla noin 5 minuuttia ennenkuin uskalsin astua sisään.

No pizza for these turtles!

No pizza for these turtles

Mangustien madonkorjuuaika

Mangustien madonkorjuuaika

Trooppisessa kasvihuoneessa oli vuodenaikaan nähden runsaasti kukkia, esimerkiksi kymmenittäin erivärisiä joulutähtiä. Pienemmässä aavikkotalossa oli lähinnä kaktuksia ja pikkulintuja.

Tammikuista kukkaloistoa

Tammikuista kukkaloistoa

Ananas in the making

Ananas in the making

Joulutähtiä kaikissa sateenkaaren väreissä

Joulutähtiä kaikissa sateenkaaren väreissä

Aarrekamari (Schatzkammer, 1., Hofburg, Vienna-Cardilla 11€) on osa Hofburgin linnaa aivan Wienin keskustassa. Aarrekamarissa on laaja valikoima Habsburgin hallitsijasuvun aarteita; kuten Itävällan keisarin kruunu, omena ja valtikka, useita hämmästyttävän tarkasti kirjailtuja viittoja sekä keisarinna Sissin koruja ja jalokiviä. Esillä on myös Graalin malja, joka Indiana Jones -elokuvasta poiketen ei ollutkaan pikari vaan pikemminkin laakea vati. Kierroksen hintaan sisältyi pieni nauhuri, joka sisälsi lyhyet tarinat museon päänähtävyyksistä. Kolmen euron lisähintaan olisi voinut vuokrata laitteen, joka sisälsi tiedot museon kaikista esineistä. Jälkeenpäin ajateltuna se olisi ollut järkevä sijoitus, sillä nyt monet esineet jäivät yksinomaan kauniiksi vanhoiksi tavaroiksi.

Kyllä tuon kelpaisi saunan jälkeen ylleen kietaista

Kyllä tuon kelpaisi saunan jälkeen ylleen kietaista

(Itä)vallan symbolit

(Itä)vallan symbolit

Kuninkaallisia unia

Kuninkaallisia unia

Graalin laakea malja

Graalin laakea malja

Kovin on painavan oloinen pipo

Kovin on painavan oloinen pipo

Akvaario (Haus des Meeres, 6., Fritz-Grünbaum-Platz 1, 12,50€) on korkea harmaa betoninen rakennus lähellä Mariahilfer Straßea. Ulkoisesti se ei juuri muistuta trooppista akvaariota, ja sisältäkin se on pienoinen pettymys. Ei sisäänpääsymaksun arvoinen kokemus. Näyttelyalueet ja akvaariot ovat pieniä eikä lajien joukossa juuri harvinaisuuksia näy. Muutama hauska idea akvaariossa kuitenkin on saatu toteutettua. Suuressa haialtaassa kalojen joukossa ui iso merikilpikonna; näitä ei ihan jokapaikassa näe. Trooppisella puolella apinat ja linnut saivat vapaasti mennä minne halusivat. Aulassa olevaan karppialtaaseen sai vapaasti työntää kätensä ja silitää kaloja (jotka eivät oikeastaan halunneet tulla kosketetuiksi). Ylimmän kerroksen näköalaterassi oli lumen takia suljettu.

Iso konna

Iso konna

Ahkera kuin muurahainen

Ahkera kuin muurahainen

Aikamoinen tirppa. Ja ihan vapaana.

Aikamoinen tirppa. Ja ihan vapaana.

Söpö apinaherra

Söpö apinaherra

Nemo ja sen kaveri

Nemo ja sen kaveri

Kidutusmuseo (Foltermuseum, 6., Fritz-Grünbaum-Platz 1, Vienna-Cardilla 4,50€) sijaitsee Haus des Meeresin vieressä maan alla. Museota ilmeisesti pidetään avoinna yhteistyössä Amnesty Internationalin kanssa, joten mukana oli hieman valistava sävy. Museo on pieni ja tunnelmaltaan vähän pelottava. Vahanuket on aseteltu kidutusvälineisiin ja nauhalta kuuluu kolinaa ja huutoja. Tiskiltä sai lainaan englanninkielisen vihkosen, jossa selitettiin jokaisen kidutusvälineen käyttötarkoitus ja -kohteet. Joitain välineitä oli käytetty pelkästään peloitteena. Ja varmasti ihan onnistuneesti.

Pyhän Tapanin tuomiokirkko (Stephansdom, Stephansplatz 3), on keskiajalla rakennettu goottilaistyylinen näyttävä katedraali, joka sijaitsee keskellä Wieniä. Stephansdom on ehkä Wienin tunnetuin nähtävyys, joten pakkohan siellä oli käydä. Kirkko kärsi pahoja vaurioita toisessa maailmansodassa ja sen suuri kello putosi alas tornista. Kello valettiin uudelleen ja kirkkorakennus kunnostettiin. Kunnostus oli nytkin käynnissä, sillä osa kirkosta oli peitetty kankaalla, jossa tosin oli kirkon kuva. 137 metriä korkeaan kellotorniin pääsi pienillä hissillä (4,50€) tutkimaan hienoa näköalaa yli Wienin.

Katedraalin katto

Stephansdomin katedraalin koristeellinen katto

Näkymät Stephansdomin kellotapulista

Näkymät Stephansdomin kellotapulista

Herkut ja purtavat

Wienissä ei tule nälkä. Miehen tiellä pitävät lukuisat Imbiss-paikat, joita on jokaisessa kulmassa tai vähintään kaikilla julkisen liikenteen pysäkeillä. Kebabia, pitsaa, nuudeleita, paistettuja perunoita, kastanjoita, sämpylöitä ja jättiläishodareita. Suosittelen erityisesti Schwedenplatzin jättihodareita. Sinappi on vahvaa ja sämpylä pienen patongin kokoinen. Kruunataan tukevalla bratwurstilla ja nälkä lähtee. Hinta paikasta riippuen 2,50 – 3,20€.

Wienissä wieniläisten tavoin. Eli on yksinkertaisesti pakko syödä Wienerschnitsel. Meidän matkamme aikana schnitseliä nautittiin kolmena päivänä. Ensimmäinen schnitsel keskustan turistiravintolassa oli ihan ok, mutta palvelu oli hidasta ja kokonaismielikuva ei ollut paras mahdollinen. Toinen schnitsel syötiin arkisemmassa sivukadun kuppilassa, samaan aikaan katsoimme mäkihyppyä. Ruoka oli hyvää ja annos suuri, mutta silti jotain jäi puuttumaan. Täydellistä schnitseliä ei ollut vielä löytynyt. Viimeisenä päivänä etsintä palkittiin, kun reilun tunnin harhailun jälkeen löysimme Wienin perinteikkäimmän schnitsel-ravintolan nimeltä Figlmüller. Paikka on kuuluisa schnitseleistä, jotka ovat lautasta suurempia. Lupaukset eivät olleet turhia, sillä leike todella oli hurjan kokoinen. Ohueksi nuijittu liha oli mureaa ja maukasta – suosittelen. Itse tilasin salaatin, jolla silläkin oli reilusti kokoa ja makua.

Figlmüllerin schnitsel

Figlmüllerin schnitsel

Sacher Eck’ssä nautittu aidolla reseptillä valmistettu sacherkakku ei vastannut suomalaista versiotaan, vaan oli odotettua vähemmän makea ja suklainen. Henkilökohtaisesti tuumasin, että se maistui enemmän ruisleivältä kuin suklaakakulta, mutta ehkä olin jo siinä vaiheessa saanut makuhermot pilaavan yliannostuksen schnitseliä.

Ruisleivän makuinen sacher-torttu

Ruisleivän makuinen sacher-torttu

Paluumatka Suomeen sujui rattoisasti ylibuukkauksen takia bisnesluokassa, ensimmäisellä rivillä. Avuliaat lentoemännät tarjoilivat lehtiä (seuraavan päivän päivämäärällä), ruokaa ja juomaa (oikeista astioista). Hyvä reissu.

Post Navigation

%d bloggers like this: