minä rakastan sinua
niin kuin vierasta maata
kallioita ja siltaa
niin kuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti
maailmassa ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua
-Pentti Saarikoski

Niin kuin aalto uittaa aallon
yli valtameren,
niin selviydymme mekin
toinen toisiamme tukien.
-Risto Rasa

Minä laulan sun iltasi tähtihin
ja sun yöhösi kuutamoista,
minä laulan sun aamuhus, armahin,
kevätkiuruja, purppuroita.

Minä laulan sun kätees kukkasen,
kun silmäsi surusta kastuu,
teen ruusutarhaksi tienoon sen,
missä jalkasi pieni astuu.

Minä laulan loitolle maailman,
minä vien sinut kotihis uuteen:
minä laulan sun sielusi valkean
yli aikojen ikuisuuteen.
-V. A. Koskenniemi

+ ei turistimassoja, ei tungosta
+ pikkupurtavaa saatavissa kaikkialla, jättimäiset hodarit
+ edullinen ja maukas viinitarjonta
+ toimiva julkinen liikenne 

- kylmää ja märkää
- kaupat avoinna vain 10-19, ei sunnuntaiaukioloa
- monet nähtävyydet ja hotellit remontissa / ei pääsyä lumen aikaan
- ravintoloissa saa useimmiten tupakoida vapaasti

Itävaltaan meidät lennätti Austrian Airways, joskin muutaman tunnin myöhässä. Siirtyminen Wienin lentokentältä kaupunkiin käy helposti, sillä lentoasemalle kulkee bussien lisäksi juna. Itseasiassa kaksikin, sillä kiireisiä liikemiehiä ja höynäytettäviä turisteja varten on perustettu oma pikalinja, CAT, joka ajaa Wienin keskustaan 16 minuutissa (9€). Tavallinen S-Bahn paikallisjuna köröttää keskustaan 25 minuutissa (3,60€ + hintaan kuuluu myös vaihto-oikeus julkisessa liikenteessä). Niille, joille aika on rahaa, on siis mahdollisuus ostaa käytettäväkseen 9 minuuttia 5,40€ lisähintaan.

Hotellimme Das President (Wallgasse 23, Vienna 1060, Austria) piti olla juuri remontoitu neljän tähden hotelli, mutta ilmeisesti vain osa hotellihuoneista on ehditty uusia (tai kyseessä oli vain pintaremontti). Huoneemme oli kuitenkin erityisen siisti ja puhdas, mutta kalusteet vahvan retrohenkiset. Samaa vanhaa saksalaistyyliä edustivat myös vastaanottoaula ja hotellin ravintola. Ravintola oli ilmeisesti auki pelkästään aamiastarjoilun ajan ja vastaanottovirkailija tarjoili vain erikseen pyydettäessä juomia baaritiskin takaa. 

Huoneessa oli minibaari, jota käytimme omien juomien säilytykseen. Paikallinen hyvä valkoviini, Grüner Veltliner, maksoi ruokakaupassa noin 1,49 – 2,49€ pullo.

Hotelli sijaitsi vastapäätä Raimund-teatteria, muutaman minuutin kävelymatkan päässä läntiseltä rautatieasemalta (Westbahnhof: metrot U3, U6) ja Wienin suurimmasta ostoskadusta Mariahilfer Straßesta. Ostimme ensimmäiseksi päiväksi julkiseen liikenteeseen 24 tunnin lipun (5,70€), jota käytimme metroon ja raitiovaunuihin. Loppureissun matkustimme Vienna Cardilla (72 h / 18,50€), jolla sai alennusta lähes kaikkien museoiden pääsymaksuista.

Museot ja nähtävyydet

Mistä on Wienin luonnontieteellinen museo (Naturhistorisches Museum Wien, Burgring 7, Vienna-Cardilla 8€) tehty? Kivistä, mineraalista, täytetyistä linnuista ja kulahtaneista eläimistä. Niistä on Wienin luonnontieteellinen museo tehty. Museon kellarissa oli pieni akvaario-osasto, jossa oli kalojen lisäksi sammakoita, käärmeitä ja matelijoita. Suurin osa museosta oli varattu erikokoisille, -näköisille ja -muotoisille kiville ja kokkareille. Kuulemma meteorikivikokoelma on erityisen arvostettu. Dinosauruksille oli oma osasto, mutta se ei Washingtonin ja Lontoon luonnontieteellisten museoiden jälkeen oikein jaksanut tehdä vaikutusta. Hienointa museossa oli itse rakennus. Myös jalokivet, kuten maailman suurin 117 kilon painoinen topaasi ja keisarinna Maria Theresian jalkokivikukkakimppu, jäivät mieleen. 25 000-vuotiaaseen Willendorfin Venukseen törmäsimme sattumalta. Ihan kiva paikka.

Schönbrunnin eläintarha (Tiergarten Schönbrunn, 13., Schönbrunn, Vienna-Cardilla 15€), trooppinen kasvihuone (Palmenhaus) ja aavikkotalo (Wüstenhaus) oli hieno kokonaisuus keisarillisen kesäpalatsin, Schönbrunnin linnan, laajalla piha-alueella. Epäilyistäni huolimatta maailman vanhin talvinen eläintarha osoittautui yhdeksi Wien parhaista nähtävyyksistä ja vierailuun kului useita tunteja. Suurin osa eläimistä viihtyi sisätiloissa, joten samalla sai itsekin lämmiteltyä. Näimme söpöt koalat, kuviouintia harrastavat pingviinit, nukkuvat pandat, pitkäkieliset kirahvit ja hiipivät tiikerit. Merileijona yritti karjumalla komentaa  hoitajaa tuomaan kalaa.

Erityisiä kohokohtia oli muutama: jättiläiskilpikonnien ruokinta, mangustit kaivamassa toukkia ja kulku lepakkoluolan lävitse.  Jättiläiskilpikonnista pienin painoi hieman alle 90 kiloa, mutta vakuuttavin oli noin 230 kiloinen 2. maailmansodan veteraani, joka oli saanut kirjaimellisesti kilpeensä. Mangustien ja pikkuapinoiden aluetta siivottiin ja neljän mangustin ryhmä seurasi hoitajien puuhia varuillaan. Hoitaja heitti sahanpurun sekaan kulhollisen toukkia, joita mangustit taidokkaasti ryhtyivät etsimään. Sademetsätalon lämpötila oli +28 ja ilmassa lenteli trooppisia lintuja. Polku kulki sademetsän – ja lepakkoluolan – lävitse. Lepakot lentelivät pimeässä luolassa ja vaanivat luolan suulla sisään astuvia. Kokemus oli hieman pelottava – arvoin luolan suulla noin 5 minuuttia ennenkuin uskalsin astua sisään.

Trooppisessa kasvihuoneessa oli vuodenaikaan nähden runsaasti kukkia, esimerkiksi kymmenittäin erivärisiä joulutähtiä. Pienemmässä aavikkotalossa oli lähinnä kaktuksia ja pikkulintuja.

Aarrekamari (Schatzkammer, 1., Hofburg, Vienna-Cardilla 11€) on osa Hofburgin linnaa aivan Wienin keskustassa. Aarrekamarissa on laaja valikoima Habsburgin hallitsijasuvun aarteita; kuten Itävällan keisarin kruunu, omena ja valtikka, useita hämmästyttävän tarkasti kirjailtuja viittoja sekä keisarinna Sissin koruja ja jalokiviä. Esillä on myös Graalin malja, joka Indiana Jones -elokuvasta poiketen ei ollutkaan pikari vaan pikemminkin laakea vati. Kierroksen hintaan sisältyi pieni nauhuri, joka sisälsi lyhyet tarinat museon päänähtävyyksistä. Kolmen euron lisähintaan olisi voinut vuokrata laitteen, joka sisälsi tiedot museon kaikista esineistä. Jälkeenpäin ajateltuna se olisi ollut järkevä sijoitus, sillä nyt monet esineet jäivät yksinomaan kauniiksi vanhoiksi tavaroiksi.

Akvaario (Haus des Meeres, 6., Fritz-Grünbaum-Platz 1, 12,50€) on korkea harmaa betoninen rakennus lähellä Mariahilfer Straßea. Ulkoisesti se ei juuri muistuta trooppista akvaariota, ja sisältäkin se on pienoinen pettymys. Ei sisäänpääsymaksun arvoinen kokemus. Näyttelyalueet ja akvaariot ovat pieniä eikä lajien joukossa juuri harvinaisuuksia näy. Muutama hauska idea akvaariossa kuitenkin on saatu toteutettua. Suuressa haialtaassa kalojen joukossa ui iso merikilpikonna; näitä ei ihan jokapaikassa näe. Trooppisella puolella apinat ja linnut saivat vapaasti mennä minne halusivat. Aulassa olevaan karppialtaaseen sai vapaasti työntää kätensä ja silitää kaloja (jotka eivät oikeastaan halunneet tulla kosketetuiksi). Ylimmän kerroksen näköalaterassi oli lumen takia suljettu.

Kidutusmuseo (Foltermuseum, 6., Fritz-Grünbaum-Platz 1, Vienna-Cardilla 4,50€) sijaitsee Haus des Meeresin vieressä maan alla. Museota ilmeisesti pidetään avoinna yhteistyössä Amnesty Internationalin kanssa, joten mukana oli hieman valistava sävy. Museo on pieni ja tunnelmaltaan vähän pelottava. Vahanuket on aseteltu kidutusvälineisiin ja nauhalta kuuluu kolinaa ja huutoja. Tiskiltä sai lainaan englanninkielisen vihkosen, jossa selitettiin jokaisen kidutusvälineen käyttötarkoitus ja -kohteet. Joitain välineitä oli käytetty pelkästään peloitteena. Ja varmasti ihan onnistuneesti.

Pyhän Tapanin tuomiokirkko (Stephansdom, Stephansplatz 3), on keskiajalla rakennettu goottilaistyylinen näyttävä katedraali, joka sijaitsee keskellä Wieniä. Stephansdom on ehkä Wienin tunnetuin nähtävyys, joten pakkohan siellä oli käydä. Kirkko kärsi pahoja vaurioita toisessa maailmansodassa ja sen suuri kello putosi alas tornista. Kello valettiin uudelleen ja kirkkorakennus kunnostettiin. Kunnostus oli nytkin käynnissä, sillä osa kirkosta oli peitetty kankaalla, jossa tosin oli kirkon kuva. 137 metriä korkeaan kellotorniin pääsi pienillä hissillä (4,50€) tutkimaan hienoa näköalaa yli Wienin.

Herkut ja purtavat

Wienissä ei tule nälkä. Miehen tiellä pitävät lukuisat Imbiss-paikat, joita on jokaisessa kulmassa tai vähintään kaikilla julkisen liikenteen pysäkeillä. Kebabia, pitsaa, nuudeleita, paistettuja perunoita, kastanjoita, sämpylöitä ja jättiläishodareita. Suosittelen erityisesti Schwedenplatzin jättihodareita. Sinappi on vahvaa ja sämpylä pienen patongin kokoinen. Kruunataan tukevalla bratwurstilla ja nälkä lähtee. Hinta paikasta riippuen 2,50 – 3,20€.

Wienissä wieniläisten tavoin. Eli on yksinkertaisesti pakko syödä Wienerschnitsel. Meidän matkamme aikana schnitseliä nautittiin kolmena päivänä. Ensimmäinen schnitsel keskustan turistiravintolassa oli ihan ok, mutta palvelu oli hidasta ja kokonaismielikuva ei ollut paras mahdollinen. Toinen schnitsel syötiin arkisemmassa sivukadun kuppilassa, samaan aikaan katsoimme mäkihyppyä. Ruoka oli hyvää ja annos suuri, mutta silti jotain jäi puuttumaan. Täydellistä schnitseliä ei ollut vielä löytynyt. Viimeisenä päivänä etsintä palkittiin, kun reilun tunnin harhailun jälkeen löysimme Wienin perinteikkäimmän schnitsel-ravintolan nimeltä Figlmüller. Paikka on kuuluisa schnitseleistä, jotka ovat lautasta suurempia. Lupaukset eivät olleet turhia, sillä leike todella oli hurjan kokoinen. Ohueksi nuijittu liha oli mureaa ja maukasta – suosittelen. Itse tilasin salaatin, jolla silläkin oli reilusti kokoa ja makua.

Sacher Eck’ssä nautittu aidolla reseptillä valmistettu sacherkakku ei vastannut suomalaista versiotaan, vaan oli odotettua vähemmän makea ja suklainen. Henkilökohtaisesti tuumasin, että se maistui enemmän ruisleivältä kuin suklaakakulta, mutta ehkä olin jo siinä vaiheessa saanut makuhermot pilaavan yliannostuksen schnitseliä.

Paluumatka Suomeen sujui rattoisasti ylibuukkauksen takia bisnesluokassa, ensimmäisellä rivillä. Avuliaat lentoemännät tarjoilivat lehtiä (seuraavan päivän päivämäärällä), ruokaa ja juomaa (oikeista astioista). Hyvä reissu.

Kuusen alla on kummaa puhinaa,
karvaisen kuonon jouluista tuhinaa,
heilahtaa kuusen katveessa tassu,
kurahtaa vihreän varjossa massu,
joulukarhu on asialla
oksien peitossa kuusen alla.

Karhulla mielessään jouluiset ilot,
purkki ja lahjat ja omenakilot.
Siksipä heilahtaa karvainen tassu,
siksipä kurisee massu,
että on tarpeen hetkinen vartoa,
odottaa, paastota, punoa vartoa.

Jälkeen koulun on odotus joulun
kaikkein kauneinta maailmassa.

Karhun mielessä joulu väikkyy
kynttilän valo silmissä läikkyy
mieli on auvoinen, mieli on avoin
viettääkseen joulua jouluisin tavoin.

-Elina Karjalainen

Sytytän sinulle kynttilän, keskelle hämäryyttä,
sytytän kynttilän loistamaan iloa, ystävyyttä.

Sytytän sinulle kynttilän, näetkö viestini hennon?
Kuuletko lauluni saapuvan siivillä tähdenlennon?

-Anna-Mari Kaskinen

Mökit nukkuu lumiset,
nukkuu hankitanteret,
tuikkii taivaan tähtivyö -
pyhä nyt on jouluyö.

-Eino Leino

Tänään on se oikea aika
muurahaisen lentää kuuhun.
Ja tehdä siellä sellainen taika,
että namusia sataa suuhun.

Anni tanni talleroinen
punaposki palleroinen.
Oven avasi
oven sulki
pihanurmen poikki kulki
alas kellariin.
Anni tanni talleroinen
punaposki palleroinen
haki sieltä voita
maitoa perunoita
pieniin kipposiin.

Liisa nukkui, näki unta
yöllä satoi paljon lunta.
Kinos kasvoi, kasvoi pilviin asti
Liisa juoksi nopeasti.
Palloin pyörein, pehmein, suurin
rakensi hän lumimuurin.
Liisa heräs unestaan
muisti lumilinnojaan.
Juoksi ulos nopeasti
lunta oli polviin asti.

-Vilijonkka

Tuoksun taika
Tuoksussa tässä on outoa taikaa.
Miten voi tuoksua yhtä aikaa:
hunajalta,
apilalta,
rakkauden räiskeeltä,
suukkosien mäiskeeltä,
talvelta ja kesältä,
pikkulinnun pesältä.

Koulutiellä
Koulutietä kulkiessas,
nalle, aina muista,
ettei kadun jäätiköllä takatassut luista,
ettei kynä putoa
ja ettei kirja puutu,
ettei kiltti opettaja
syyttä suotta suutu.

Hiekkakakkuja tee minä en,
katselen kakkuja inhoten.
Tarvitsen, tahdon ystävän
silloin, tämän tiedäthän:
Kakkuset joutuvat kaatumaan,
kallistumaan ja maatumaan.
Ystävän kanssa me kirmataan
ylitse kallion, hiekkamaan.
Silloin kaikki on hyvin.
Silloin onni on syvin.

Jos suru saa aikaan kyyneleitä,
ei sade kyynelhelmiä peitä,
mutta sade osaa lohduttaa,
se on pehmeää,
se on rauhaisaa.

Laulavan lintukoiran laulunjollotus, kun etsittiin nuotiopuita
Minut luoksesi johda nyt, kalikka,
ja sinäkin pikkuinen palikka!
Joudu vikkelään, risu, ala tulla!
Teille asiaa on mulla.
Nyt päällenne en lirauta,
en pisuani pirauta;
te pääsette tosityöhön:
tuomaan valkeutta yöhön.

Uppo-Nallen merimieslaulu, joka kertoo merisairaudesta
Ankkurit ylös, ohoi ja hoi!
Merellä moni huonosti voi -
mutta minäpä partaan äärelle hyökkään,
kumarrun syvään ja aalloille yökkään.
Keinosta tästä on mainio tulos:
hetkessä tauti on minusta ulos.

-Elina Karjalainen

TAMMIKUU
Jos olet syntynyt tammikuussa,
niin vilkuta minulle tassulla.
Minäpä silloin sinulle vastaan
synttärilorulla hassulla:
Karhun pyöreä, pullea pää
onnenrunoja räpättää

HELMIKUU
Jos olet syntynyt helmikuussa,
on sinulla varmaan lunta suussa.
Laulava koira näin visersi
ja tuostapa tulikin mieleeni:
Lumesta -kautta karhunkallon-
pyöritän sinulle onnenpallon.

MAALISKUU
Jos olet syntynyt maaliskuussa
olet jo lapsonen kevään.
Minäpä sinulle leiponut olen
maistuvan synttärievään.
Tämä on aivan höppänä juttu:
kakkua kantaa karvainen tuttu.

HUHTIKUU
Jos olet syntynyt huhtikuussa,
saat nurkkaan heittää rukkaset.
Syntymäpäiväsi kunniaksi
tuon kevään ensi kukkaset.
Lumen alta reunasta pellon
poimin sinulle lumikellon.

TOUKOKUU
Jos olet syntynyt toukokuussa,
saat varmaan lahjaksi pajupillin.
Sillä kun soitat veisun villin,
niin Uppis nauraa kihertää.
Jo niityt, kunnaat vihertää.
On hurjan, hurjan muhkeaa
kun lehdet puihin puhkeaa.

KESÄKUU
Jos olet syntynyt kesäkuussa
on kesän ihanuus edessä.
Syntymäpäivääsi viettää saatat
polskien rannan vedessä.
On uimisen ilo ehjä ja aito
sen päälle maistuu mansikkamaito.

HEINÄKUU
Jos olet syntynyt heinäkuussa
tule kanssani keinumaan.
Pihakeinussa koivun alla
hurjan hurjasti keinutaan.
Masunpohja kutisee
ja tassut vauhdissa tutisee.

ELOKUU
Jos olet syntynyt elokuussa,
niin käymme sieniretkellä.
Iltapäivällä, sadesäällä,
sopivalla hetkellä.
Sienisäkkiin saalis voita:
rouskuja ja haperoita.

SYYSKUU
Jos olet syntynyt syksyn kuussa,
niin killut ja keikut omenapuussa.
Poskillasi on ompun puna,
tuotapa katselen lumottuna.
Mitä sinä sanot, jos luoksesi laukkaan
ja punaista poskea haukkaan?

LOKAKUU
Jos olet syntynyt lokakuussa,
saat lahjaksi taivaan tähdet.
Saat lahjaksi kirpeän syksyn sään
ja järven pintaa peittävän jään.
Kun aamulla ulos lähdet,
muistathan: On uusi jää
hirmu, hirmu pettävää!

MARRASKUU
Jos olet syntynyt marraskuussa,
olet skorpioni tai jousimies.
Näin nyt tarinoi Uppo-Nalle,
joka kaiken taivaan merkeistä ties.
Eivätkä menneet sen puuhat pommiin,
kun ryhtyi se horoskooppihommiin.

JOULUKUU
Jos olet syntynyt joulukuussa,
niin elämä sinulle onnea tuhlaa,
kun syntymäpäiväsi lisäksi
voit viettää joulun juhlaa,
ja päästäkseen mukaan juhlien lukuun
myös luonto pukeutuu juhlapukuun.

-Elina Karjalainen

Oivaltava veto modernisoida vanha kunnon “tuttu TV:stä” -slogan.  Maanantaina näin bussissa Fazerin tarramainoksen, jossa Junji komeili soittimensa kanssa ja kuvaa koristi tähdenmuotoinen “Tuttu YouTubesta” -teksti. Nostan siis hattua idealle ja myönnän, että minulle Junji oli vasta tuttu TV:stä.

Kampanjaan kuuluu youtuben, internetin, telkkarin ja ulkomainon lisäksi mobiilimainontaa ja iPhone-sovellus, jolla voi itse kokeilla hedelmien soittamista puhelimella. Olisi kiinnostavaa tietää paljonko näillä keinoilla myydään karkkeja. Ja mitä keksitään seuraaksi. Tässä Junji Koyama YouTubesta hei –

TuttFrutti-Ananassoitin, lähde: Fazer

Kas kuusen latvassa oksien alla
on pesä pienoinen oravalla;
sen poikaset siinä ne leikkiä lyö
ja pikku hampahin siementä syö.

On siinä vihreä vilpoinen katto
ja naavoista lämpöinen lattiamatto
ja pikkuruikkuiset ikkunat
ja vuoteena sammalet vihannat.

Kun talven tuulet ne metsässä laukkaa
ja lumet ne lentää ja pakkanen paukka,
niin oravan pesästä pienoinen pää
se ikkunan reiästä pilkistää.

Ja kuusonen tuutivi tullessa ehtoon
siell’ oravan poikasen tuttuhun kehtoon
Ja elämä heillä on herttaisaa,
kun kuusen latvassa keinua saa.

Sävel: Pekka Juhani Hannikainen
Sanat: Immi Hellén

Pihapiirissä asustaa paljon oravia, joten niitä yleensä näkee joka päivä kiipeilemässä ja puusta toiseen pomppimassa.  Yhtenä viikonloppuna lainakoira Helmi ajoi melkein jokaisella lenkkikerralla kurren puuhun. Muutama viikko sitten Oittaan ulkoilualueella vierekkäisissä puissa kaksi oravaa popsi kilpaa käpyjä. Seuraavaksi polku vei järven ylle taipuneen puun runkoa kiivaasti hakkaavan tikan luo. Ja kaupunkilaislapsi oli haltioissaan.

Samalla reissulla maistoin kirkkaanvihreää ketunleipää; ensimmäistä melkeinpä 15 vuoteen. Maku oli yhtä kirpeä kuin muistin. Makasin myös laiturilla auringossa ja tarkastelin lautojen välistä sameaa vihreää vettä toivoen näkeväni pieniä vikkeliä kaloja.

Törmäsin oraviin myös Washingtonissa; siellä ne olivat hyvinkin uteliaita ja erityisen kiinnostuneita roskapöntöistä.

Ihmeellistä, sanoi orava hämmästyneenä.
Tuota pahvilaatikkoa ei ollut täällä aikaisemmin.
Tässä on varmasti jotakin vinossa.
Tai sitten tämä on kokonaan väärä luola.
Tai minä olen ehkä väärä orava, mutta sitä en oikein uskoisi.

Amerikkalainen Orava.

Jos se on kuollut, niin on kuollut, Tuu-tikki sanoi ystävällisesti.
Tämä orava muuttuu vähitellen maaksi. Ja myöhemmin hänestä kasvaa puu, jossa muut oravat hyppelevät. Onko se niin surullista?

Noin 35 milj. vuotta vanha Orava.

15 tapaa piristää hissimatkaa

1. Kun hississä on lisäksesi vain yksi toinen henkilö, koputa häntä olkapäälle ja teeskentele, ettet se ollut sinä.
2. Kysy saisitko painaa nappuloita muiden puolesta, mutta paina vääriä nappuloita.
3. Pidä ovia auki ja sano odottavasi ystävääsi. Hetken kuluttua päästä ovet ja sano: Terve Pentti, millainen sinun päiväsi on ollut?
4. Ota kamera mukaasi ja ota kuvia muista hississäolijoista.
5. Siirrä työpöytäsi hissiin ja aina kun joku tulee sisään, kysy heiltä onko heillä aika varattuna.
6.  Teeskentele olevasi lentoemäntä/stuertti ja kertaa pelastustoimet ja -reitit matkustajien kanssa.
7. Seiso lähellä jotakuta ja nuuhki häntä.
8. Metsästä näkymättömiä kärpäsiä.
9. Kun ovet sulkeutuvat sano toisille: “Tilanne ok, ei paniikkia. Ne avautuvat kyllä.”
10. Seiso hiljaa ja liikkumatta nurkassa, kasvot seinään päin jäämättä pois hissistä.
11. Tuijota tiiviisti toista matkustajaa hetken ja huuda kauhuissasi: “Sinä olet yksi NIISTÄ!” ja peräänny hitaasti.
12. Käytä käsinukkea puhutellessasi muita matkustajia.
13. Kuuntele hissin seiniä stetoskoopillasi.
14. Piirrä liidulla ruutu lattiaan ja julista muille matkustajille: “Tämä on minun henkilökohtainen tilani!”
15. Tuijota muita matkustajia virnistellen ja sano: “Minulla on uudet sukat.”

Kirjan Neekerisaarelle eristyksiin päätyneet henkilöt kuolevat yksi toisensa jälkeen vanhan lastenlorun mukaisesti. Loru on mielestäni yksinkertaisesti hurmaava – kaikessa kauheudessaan.

Kymmenen pientä neekeripoikaa

Kävi kymmenen pientä neekeripoikaa yhdessä pöytähän,
vaan yksi kun ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän.

Vietti yhdeksän pientä neekeripoikaa illan niin rattoisan,
vaan aamun tullen avaa vain silmänsä kahdeksan.

Lähti kahdeksan pientä neekeripoikaa onneaan etsimään,
yksi kun sille tielle jäi, joukko väheni seitsemään.

Ja seitsemän pientä neekeripoikaa sytykkeitä vuoli,
nyt kuusi on enää jäljellä, kun yksi heistä kuoli.

Sai kuusi pientä neekeripoikaa palloksi pesän harmaan,
vaan yhtä pisti mettinen, jäi jäljelle viisi varmaan.

Kun viisi pientä neekeripoikaa oikeutta halaa,
niin yksi silloin tuomittiin, vain neljä heistä palaa.

On neljä pientä neekeripoikaa merelle lähtenyt,
syö yhden ankka punainen, on heitä kolme nyt.

Käy kolme pientä neekeripoikaa nyt eläintarhan teitä,
kun yhden karhu kahmaisee, on kaksi enää heitä.

On kaksi pientä neekeripoikaa rannalla vierityksin,
kun toisen kuumuus korventaa, on toinen ypöyksin.

Vaan yksi pieni neekeripoika ei kestänyt yksinään,
hän meni, hirtti itsensä, ei jäljellä yhtäkään.

Ten Little Niggers

Ten little nigger boys went out to dine;
One choked his little self and then there were Nine.

Nine little nigger boys sat up very late;
One overslept himself and then there were Eight.

Eight little nigger boys travelling in Devon;
One said he’d stay there and then there were Seven.

Seven little nigger boys chopping up sticks;
One chopped himself in halves and then there were Six.

Six little nigger boys playing with a hive;
A bumble bee stung one and then there were Five.

Five little nigger boys going in for law;
One got into Chancery and then there were Four.

Four little nigger boys going out to sea;
A red herring swallowed one and then there were Three.

Three little nigger boys walking in the Zoo;
A big bear hugged one and then there were Two.

Two little nigger boys sitting in the sun;
One got frizzled up and then there was One.

One little nigger boy left all alone;
He went out and hanged himself and then there were None.

 - Frank Green, 1869